Olen aiemminkin blogissani sivuuttanut sitä aihetta kuinka negatiivisesti äitiydestä somessa puhutaan. Onhan se upeaa, että negatiivisistakin tunteista ja äitiyden haasteista uskalletaan puhua ääneen, mutta tasapuolisuuden nimissä haluan omalta osaltani kertoa, että äitiys on niin paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan,Ei tarvitse kovin kauaa selata äitien kirjoittamia tekstejä, kun saat lukea unettomista öistä ja ylitsepääsemättömästä väsymyksestä. Toinen taas kirjoittaa kärsivällisyydestä, mikä jatkuvan koettelemuksen seuraksena alkaa olemaan äärirajoilla. Kolmas kirjoittaa teini-ikäisestään, jota sydän syrjällä odotetaan kotiin saapuvaksi ja joka on aiheuttanut vanhemmilleen aikaistuneen harmaantumisen. Neljäs haikailee sen ajan perään, kun sai vielä itsekin sairastaa Netflixiä katsellen. Viidennen vauva ei suostu olemaan muualla kuin äidin sylissä, joka on jatkuvassa liikkeessä, joten istumistaukoja päiviin on turha suunnitella. Varmasti jokainen vanhempi on joskus kokenut vanhemmuuden rankaksi ja se on ihan ok. Olipa elämäntilanne, mikä tahansa, niin niissä useimmiten on myös niitä vähän rankempiakin puolia. Sitten tullaankin siihen asiaan, että kuinka mieletöntä vanhemmuus oikeasti on, jos kaikesta rankkuudestaan huolimatta ne pienet murupullat on niitä kaikkein tärkeimpiä tyyppejä. Kuinka mieletöntä äitinä olemisen on oltava ja kuinka vahvaa vanhempien rakkaus on, jos jokaisesta unettomasta yöstä tai hajotetuista tavaroista ja venytetyistä hermoista huolimatta ei kukaan haluaisi vaihtaa sitä poiskaan. Vaikka lasten kanssa olisi kuinka rankkaa välillä, niin mikään ei voi ikinä olla niin rankkaa, että sekuntiakaan miettisin haluavani minkään olevan toisin. Joskus voisin toivoa meneväni ajassa takaisinpäin ja nostavani kaatuneen maitopurkin pois pöydästä ennen kuin sitä keriitään kaatamaan, mutta en milloinkaan toivoisi aikaa takaisin, jolloin pöydässämme ei istunut tuota pientä maitopurkin kaatajaa. Äitinä oleminen on jotain niin upeaa, että jopa synnyttämisen jokainen kivuntunne tai unettomat yöt ovat todellakin sen arvoista. Muutenhan suurimmalla osalla tällä pallolla olisi vain se yksi lapsi, mikäli vanhemmuus olisi niin kamalaa. Suurin osa kuitenkin päättää lisääntyä enemmän kuin yhden kerran tietäen jo sen tosiasian, että vanhemmuus sisältää myös niitä rankkoja hetkiä. Miksi? Siksi, koska mikään ei vedä vertoja vanhemmuudelle. Omat lapset ovat vaan jotain niin sanoinkuvaamattoman upeaa. Mikään ei muuta sitä, että omat lapset ovat niin kallisarvoisia aarteita.Lapsena aina haaveilin äitinä olemisesta, nyt saan elää tuota unelmaa. Nyt saan olla kolmen pienen tytön äiti ja nauttia elämästä heidän kanssaan ja se on muuten aika hullun jees!

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Olen aina ollut 100% jouluihminen. Nautin joulun suunnittelusta ja joulufiilistely perheessämme aloitetaan hyvissä ajoin. Muistan kaikki lapsuuteni joulut aivan superihanina ja saman haluaisin antaa omille lapsillenikin. Olen laskeskellut monta kertaa montako pakettia tytöt saavat ja saavathan he varmasti about saman verran ja saman arvoisia. Olen pohtinut ruokalistaa ja kysellyt monta kertaa Domilta sekä tytöiltä, mitä he jouluna haluaisivat syödä. Olen herännyt yöllä miettimään, että mitä kaikkea mahdollisesti olen unohtanut ja tuleekohan joulusta varmasti hyvä joulu jokaiselle. Olen nauttinut joulufiilistelystä, mutta se on osaltaan myös stressannut minua. Olen stressanut sitä, että onko joulu varmasti juuri sellainen, millaista joulua odotamme ja toivomme. Pari päivää sitten ainoa toiveeni joulun suhteen oli, että saisimme viettää sen kotona tietäen, että lapsemme ovat terveitä.Instagramissa moni varmasti näkikin jo, kuinka vietimme tällä viikolla pienimmäisemme kanssa pari päivää vastasyntyneiden teho-osastolla. Maanantai aamuna keskustelimme Domin kanssa, miten meistä tuntui, että Elianan pää ei kunnolla kääntynyt. Kun tarkemmin mietimme, niin ei hän juurikaan ollut elämänsä aikana kääntänyt kunnolla päätään kuin vain toiseen suuntaan. Meillä sattui olemaan samana päivänä myös neuvola ja terveydenhoitaja huomasi myös, ettei pienen pää kunnolla tosiaankaan kääntynyt. Seuraavana päivänä pikkuneidin pää ei kääntynyt enää senkään vertaan ja hän ei suostunut enää edes syömään toisesta rinnasta. Kävimme katsomassa aamusella Elianan kummeja ja hekin huomasivat saman, ettei hänen päänsä kääntynyt kunnolla ja ottaessa vauvaa normaalisti syliin hän parahti itkemään kivusta.Eliana ei juurikaan itke, joten itku oli viimeinen merkki siitä ettei kaikki ole hyvin. Ilmoitin Domille, että vien nyt neidin Lasten päivystykseen ja tulen takaisin vasta, kun joku on tutkinut meidän pienen. Ensin yleislääkäri tutki Elianan ja totesi, että tuskin on mitään päivystyksellistä tarvetta häntä hoitaa, mutta hän konsultoi vielä lastenlääkäriä sekä kirurgia. Huokaisin jo hieman helpotuksesta, kunnes lääkäri palasi takaisin huoneeseen ilmoittamaan, että meidät otetaan osastolle ainakin seuraavaan päivään asti, koska lääkärit haluavat poissulkea vakavimmat syyt.Menimme takaisin aulaan odottamaan, että meidät ohjataan osastolle. Amelie ja Estella odottivat kotona meitä kuusta koristelemaan, mutta kuusen koristelun sijaan jäinkin nuorimmaisemme kanssa sairaalalle. Epätietoisuus on yksi pahimmista tunteista. Soitin Domille ja äidilleni. Nieleskelin kyyneliä puhuessani heidän kanssaan ja yritin vakuutella itselleni, että tavalliset syyt ovat tavallisempia. Niinkuin Meredith Grey sanoo Greyn Anatomiassa “When you hear hoofbeats, think of horses not zebras (kun kuulet kavioiden kalketta ajattele ennemmin hevosta kuin seepraa)”. Parhaimmasta yrityksestänikään huolimatta en pystynyt olemaan itkemättä. Varmasti jokainen äiti tietää, että tuossa tilanteessa tuntuu kuin koko kroppa ei yksinkertaisesti pian enää pysy kasassa. Olin niin huolestunut ja peloissani. Eliana nukkui sylissäni ja hänen poskensa olivat aivan märät kyynelistäni.

Vajaan tunnin ehdimme olemaan osastolla, kunnes meidät tultiin kutsumaan ultraan. Radiologi ultrasi Elianan niska-aluetta ja minä esitin kysymyksiä hyvinkin tiuhaan. Pyysin häntä ilmoittamaan heti, jos jotain poikkeavaa löytyisi. Hetken päästä hän pysähtyi mittailemaan jotain ja hän mittasi sen pariin otteeseen. Kysyin, että oliko siellä jokin huonosti ja hän vastasi imusolmukkeiden olevan turvoksissa. Kysyin häneltä, mitä se mahdollisesti voisi tarkoittaa ja hän vastasi, että kyse saattaa olla vain flunssasta, mutta joskus myös verisyövästä. Siinä hetkessä kaikki muut toiveet jouluksi tai tulevaisuudeksi katosi ja mielessäni oli ainoastaan yksi toive, että pienokaisemme olisi terve. Mietin tulevaa joulua ja sitä kuinka toissijaisia kaikki lahjat tai herkut ovat, kuinka loppupelissä niillä ei ole mitään väliä. Jos saan viettää jouluni rakkaideni kanssa, niin olen aivan äärimmäisen kiitollinen ja siunattu.Kävelimme pois ultraushuoneesta ja jäimme odottamaan hoitajan saapumista. Radiologi oli sanonut meille, että mikäli verikokeet on otettu ja ne ovat olleet ok, niin verisyöpä-vaihtoehto on poissuljettu. Odotimme Domin kanssa hoitajan saapumista enemmän kuin joulua tai mitään muutakaan juhlaa, koska halusimme vain kysyä häneltä oliko Elianan verikokeiden tulokset jo tulleet. Ne muutamat minuutit ennen hoitajan saapumista pitivät sisällään vain pitkää hiljaisuutta. Emme kumpikaan Domin kanssa puhuneet mitään. Kun kuulee lääkärin sanovan, että yksi vaihtoehto saattaa olla verisyöpä omalla lapsella, niin se on varmasti yksi kamalimmista asioista, mitä elämässä voi tapahtua.

Olin niin peloissani, surullinen ja huolestunut, että en muistaakseni edes osannut itkeä. Tuijotin seinässä olevaa kylttiä, missä luki säteilyvaara ja luin sen kyltin uudelleen ja uudelleen. Istuin Domin vieressä maailman ihanin vauva sylissäni, minun vauvani. Minun vauvani, joka oli tullut maailmaan vatsastani vasta kolme kuukautta sitten. Minun vauvani, joka on meidän koko perheen kallisarvoinen aarre. Minun vauvani, jota rakastan enemmän kuin hän ikinä edes pystyy käsittämään. Minun vauvani, joka tuossa hetkessä katsoi minua ja hymyili. Hymyilin vauvalle takaisin ja mietin, miten maailman paras joululahja on juuri tuo pieni ja hänen hymynsä.

Rukoilin pienemme puolesta ja mietin, kuinka ainoa toiveeni koko elämässäni on, että rakkaani saisivat olla terveitä. Siinä hetkessä tuntui täysin typerältä, kuinka sitä on joskus valittanut jostain tyhmistä pienistä asioista tai stressannut esimerkiksi raha-asioita. Siinä hetkessä päätin, että en koskaan valittaisi mistään, jos vain pienokaisemme olisi terve. Siinä hetkessä mietin, että ei ole mitään väliä miten tai missä joulu juhlimme, jos vain kaikki saamme olla terveitä. Jouluni tulee olemaan maailman paras joulu, jos vain saan viettää sen kotona omien rakkaideni kanssa.Pian hoitaja tuli meitä hakemaan ja kysyimme heti oliko verikokeiden vastaukset tulleet. Tulokset olivat valmiit ja lääkärin sanoin:” kaikki vakavat syyt ovat poissuljettu, mutta eihän siitä nyt mitään tule, että kaveri katsoo vain toiseen suuntaan.” Saimme siis maailman parhaimman joululahjan. Joululahjan, mitä ei voinut rahalla ostaa. Tällä hetkellä edelleen olen sitä mieltä, että ei ole mitään väliä missä tai miten joulun viettäisimme, niin olisi se siitä huolimatta paras joulu, jos vain saan olla rakkaideni kanssa.

Aluksi ajattelin etten jakaisi tätä asiaa blogissamme, mutta itselleni tämä oli melkoinen pysäytys näin joulun alla. Kuinka useasti sitä stressaa tai murehtii aivan toissijaisista asioista. Kuinka useasti sitä valittaa ihan olemattomista asioista. Ja kuinka paljon on asioita, mistä olla aivan mielettömän kiitollinen päivittäin, mutta kuinka helposti sen unohdamme. Pikkuisellamme oli loppujen lopuksi ilmeisesti syntymästään asti ollut hieman kireät lihakset niskassa ja nyt yhtäkkiä se tuntemattomasta syystä oli mennyt enemmän jumiin. Nyt jumppaillaan kotona ahkerasti niskoja ja käydään säännöllisesti kontrollissa. Kyse oli siis hyvinkin pienestä jutusta ja tällä hetkellä olen niin kiitollinen, että kyseessä oli vain niskajumi!

LUE MYÖS

SAAKO LAPSESI RIITTÄVÄSTI TÄRKEITÄ VITAMIINEJA KEHITTYÄKSEEN?

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM


 

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HappyMe:n kanssa

 

Valmistuin vajaa pari vuotta sitten ravintovalmentajaksi ja hetken ehdin niitä hommia tekemään ennen kuin tulin raskaaksi. Ravintovalmentajana tuli tehtyä useita ruokapäiväkirja-analyyseja ja huomattua, kuinka yksipuolisesti ihminen saattaa syödä esimerkiksi kiireen tai tietämättömyyden takia. Joskus yksipuolinen ravitsemus saattoi johtua siitä yksinkertaisesta faktasta, ettei kyseinen ihminen tykännyt terveellisestä ruoasta. Monet kertoivat havahtuneensa puutteelliseen ravitsemukseensa vasta ongelmien tultua. Tällaiset esimerkit motivoivat minua entisestään puhumaan hyvästä ravitsemuksesta, jotta ongelmia ei tarvitsisi hoitaa, koska niitä ei olisi ehkä koskaan tullutkaan hyvän ravitsemuksen ansiosta. Raskaaksi tullessani ja perheemme kasvaessa päätin kuitenkin panostaa vain perheemme ravitsemukseen ja jätin muiden neuvomisen vähemmälle. Blogissammekin on nyt harvemmin ollut ravitsemukseen liittyviä postauksia, mutta toiveestanne niitäkin on tulossa jälleen enenevissä määrin.

Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja olen yrittänyt aina panostaa lastemme ravitsemukseen. Kämppä saattaa olla kuin pommin jäljiltä, mutta eineksiä meillä ei syödä lähes milloinkaan. Vaikka lapsemme syövätkin melko terveellistä ruokaa ja eivät jätä kasviksiaan lautaselle, niin he eivät valitettavasti saa kaikkea tarpeeksi ruoasta. Ei, vaikka niin haluaisinkin. Esimerkiksi D-vitamiinia ei kukaan täällä pohjolassa asuva saa tarpeeksi, ellei matkustele säännöllisesti auringon alle tai napsi niitä pillereitä purkista. Rahallisesti halvempi sekä lomien kannalta helpompi vaihtoehto on tuo jälkimmäinen!

Kuullessani mahdollisesta kaupallisesta yhteistyöstä HappyMe:n kanssa, olin ihan hullun fiiliksissä ja vastasin heti olevani mielelläni messissä. Lähtiessäni kirjoittamaan lapsille suunnatusta vitamiinilisästä haluan olla aivan vakuuttunut siitä, että tuote on suosittelun arvoinen, joten ennen yhteistyöhön lupautumista halusin selvittää HappyMe:n tuotteista muutamia asioita. Selvittelyjeni tuloksena lähdin innoissani mukaan yhteistyöhön ja samalla taisin löytää perheemme pienimmille vitamiinilisän, mitä tulee tilattua jatkossakin. Tämä on erinomainen lisä hyvän ravitsemuksen rinnalla.

HappyMe on suunniteltu kasvaville lapsille ja ainesosat ovat valikoituneet niin, että ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla lapsen kasvua. HappyMe:llä on positiivisia vaikutuksia niin aivoihin, näköön, luustoon, sydämeen kuin vastustuskykyynkin. HappyMe sisältää omega-3-rasvahappo DHA ja EPA, mikä edistää aivotoimintojen sekä näön pysymistä normaalina (*) sekä edistävät sydämen normaalia toimintaa (**). Lisäksi se sisältää D-vitamiinia, mikä on välttämätön lapsen luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle sekä edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintoa.  Kaiken tämän lisäksi on HappyMe kuin herkullinen karamelli, mitä lapset eivät aivan varmasti unohda yhtenäkään aamuna ottaa.

* Tutkittu vaikutus aivoille ja näölle saavutetaan nauttimalla 250 mg:lla DHA:ta päivittäin.
** Tutkittu vaikutus sydämelle saavutetaan nauttimalla 250 mg EPA:a ja DHA:ta päivittäin.

Haluan pitää huolta siitä, mitä omasta suustani alas laitan, mutta vielä tärkeämpänä pidän sitä, mitä lasteni suusta menee alas. Itse käytän useimmiten halvinta mahdollista D-vitamiinilisää, mutta lapsille syötän ainoastaan laadukkaita ja turvallisia valmisteita. HappyMe on tuotettu vastuullisesti ja kalmariöljy on Friend of the Sea- sertifioitua (eli kalmarin pyynnillä ei vahingoiteta eläimiä tai merenpohjaa, vaan se kerätään elintarviketeollisuuden ylijäämästä). Koko tuotantoprosessi on laatustandardien- ja kriteerien mukainen.

Nyt blogimme lukijoilla on mahdollisuus tilata ensimmäinen HappyMe-vitamiinivalmiste tämän linkin kautta tutustumishintaan -50%. HappyMe:n voi tilata kestotilauksena, jolloin tuote tulee kätevästi kuuden viikon välein, jolloin sinun ei tarvitse stressata kaupassa juoksemisesta. Tilauksella ei ole kuitenkaan mitään sitoutumisaikaa, joten voit myös halutessasi perua myös kestotilauksen koska vain haluat.

Tänä aamuna heräsin omasta sängystä tyttöjen ja Domin vielä nukkuessa. Nostin pienen Eliana-vauvan viereeni ja herättelin häntä pikkuhiljaa. Hetken päästä isommatkin tytöt kömpivät sänkyymme kanssamme makoilemaan. Turvassa, omassa rakkaassa kodissamme, pienessä tutussa kaupungissamme ja ennen kaikkea itsenäisessä Suomessamme. Kaikki perheet, kaikki lapset, kaikki vanhemmat ja kaikki vauvat eivät ole saaneet kokea tätä samaa, minkä me koemme joka aamu. Liian usein meidän aamumme ovat vain arkiset aamut kiireen keskellä ja unohdamme olla kiitollisia siitä kuinka hyvin meillä asiat ovat. Kiireenkin keskellä aamumme ovat aina rauhallisia ja turvallisia. Kiireenkin keskellä kukaan meistä ei koe turvattomuutta tai pelkoa. Ei ole itsestäänselvyys, että me saamme elää turvassa ja juhlia Suomen itsenäisyyttä. Suuri kiitos siitä jokaiselle sodassa taistelleelle sekä Taivaan Isälle.Kiitos teille, että me saimme tänäkin aamuna herätä turvallisessa kodissamme ja nauttia aamustamme rakkaiden ihmisten keskellä vain rennosti ottaen. Kiitos teille, että me saimme tänään tehdä Itsenäisyyspäiväksi ruokaa ja kutsua rakkaitamme kanssamme syömään. Kiitos teille, että me saimme eilen koristella kotiamme sini-valkoisin-värein kiitollisin mielin siitä kaikesta, mitä aiemmat sukupolvet ovat vuoksemme tehneet. Kiitos teille, että minä saan äitinä peitellä lapseni iltaisin nukkumaan ilman pelkoa.Tänään me juhlimme maamme itsenäisyyttä, mutta toivottavasti kiitollisuus itsenäisyydestämme ei jää pelkästään tähän päivään. Toivon, että voimme jokainen muistaa joka ikinen päivä, että tämä kaikki voisi olla toisin ja näin muistaa olla kiitollisia siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on. Meillä on asiat niin mielettömän hyvin. Leikkaaminen tuista tai lapsilisistä saattaa kiristää monen pipoa, mutta miettikää, että meidän maassamme on tukia, mistä leikata. Se ei ole myöskään mikään itsestäänselvyys. Meidän Suomi on ihan mieletön mesta ja me voidaan omalla panoksellamme sekä epäitsekkyydellämme tehdä siitä vieläkin parempi.

Ps. Teksti on kirjoitettu jo eilen, mutta unohdin sen sitten myöhään illalla postata.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Pikkuihmiset tarkkailevat pienillä silmillään vanhempiaan ja matkivat heitä melko taitavasti. Toinen tytöistämme istui loppukeväästä sohvalla leikkipuhelin kädessään. Kysyin häneltä, mitä hän leikki ja vastauksena sain, että hän selaa Instagramia. Siinä oli minulla melkoinen itsetutkiskelun paikka. Nimittäin useimmiten lapset leikkivät ja tekevät asioita, mitä he näkevät vanhempiensa tekevän. Samana päivänä pyysin tytöt juttelemaan kanssani ja kysyin heiltä, että vietinkö heidän mielestään aikaa paljon puhelimeni kanssa. Sain vastauksen, mikä tuntui aivan superpahalta. He sanoivat, että olin puhelimellani aivan liikaa. Olin itsekin huomannut, että viime keväänä minulla tuli vietettyä somessa aivan liikaa aikaa. Raskauden takia voin huonosti ja usein yritin vain tappaa aikaa ja toivoin, että ilta tulisi pian ja voisin vain nukkua oksentamisen sijaan. Kun oloni parani, niin olin jäänyt some-koukkuun. Tottakai minä tiesin viettäväni paljon aikaa somessa, mutta lasten reaktio todellakin pysäytti minut. Illalla myöhemmin itkin, että vastaisivatkohan lapseni kysymykseen :” mitä teidän äiti tekee?”, että meidän äiti on vain puhelimella. Perheeni lyö somen prioriteettilistallani ihan kuusnolla, mutta siitä huolimatta olin yhtäkkiä alkanut antaa somelle aivan liikaa aikaa, mikä sille ei todellakaan kuulunut. Tämähän ei toki ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinen, kun tietoisesti halusin vähentää someni käyttöä. Päätin, että käytän somea vain pari kertaa päivässä hoitaakseni työjuttuja, mutta en jää selailemaan IG:tä. Yritän myös hoitaa suurimman osan sähköposteihin vastaamisista sekä muista asioista tyttöjen nukkuessa, enkä hoitaa niitä tyttöjen vierellä. Tytöt ovat niin mahtavia tyyppejä, että haluan aidosti keskittyä heihin enkä antaa vain sivuhuomiota heille päähuomioni ollessa Instagramissa. En halua menettää tätä ainutkertaista aikaa, kun kolme pientä pikkutyyppiä kattomme alla oppii jatkuvasti jotain uutta. Kun olen lasten kanssa, haluan oikeasti olla lasten kanssa, en halua missata näitä ihania hetkiä heidän kanssaan. Toki, tämä on asia, mihin luultavasti joudun kiinnittämään huomiotani etten vahingossa eksy taas huonoihin tapoihin.Toinen syy on, että en halua lapsistani tulevan some-riippuvaisia. Faktahan on, että lapset tsekkailevat pienillä silmillään meitä aikuisia ja matkivat meitä aivan mielettömän taitavasti. Kuinka voisin opettaa lapsilleni rajoitetun ruutu-ajan positiivisista puolista, jos itse käytän puhelinta aivan liikaa. Yksi parhaista kuulemistani lauseista on: “Parents  can tell but never teach, unless they practise what they preach”, mikä tarkoittaa, että vanhemmat voivat kertoa, mutta eivät ikinä opettaa, elleivät he tee niinkuin saarnaavat. Tämä lause on mielestäni niin totta. Ei ole kovin vakuuttavaa kertoa lapselle vihannesten syönnin tai liikunnan hyödyistä, jos itse mättää suuhunsa pelkkää mäkkiruokaa ja ainut harrastama liikuntamuoto on penkkiurheilu. Amelien eskarin vanhempainillassa puhuttiin myös siitä, kuinka tärkeää vanhempien on harrastaa yhdessä lasten kanssa ja olen niin samaa mieltä. Perheemme parhaimmat yhteiset hetket ovat niitä hetkiä kun teemme asioita yhdessä. Olimmepa me sitten uimassa tai harjottelimme takapihallamme päälläseisontaa yhdessä, nuo hetket ovat kultaa. On myös aivan mieletöntä opetella ja oppia yhdessä lasten kanssa asioita. Elokuvien katselukin on jees joskus, mutta siitä ei ikinä saa samoja fiiliksiä, kun oppiessasi jotain uutta yhdessä oman lapsen kanssa. Amelie opetteli Domin kanssa viime kesänä yhdessä kärrynpyörää ja loppukesästä söimme isot jäätelöt sen kunniaksi, että Amelie 6.v sekä Dom 29.v olivat kummatkin oppineet sen satojen ellei tuhansien pilalle menneiden yritysten jälkeen. Estellan kanssa puolestaan teimme raskausjoogaa loppuraskaudessani ja nauroimme yhdessä, kuinka näppärästi Estella teki kaikki liikkeet ja kuinka kömpelö minä olin. Nyt olemme harjoitelleet yhdessä Amelien jumpan joulujuhlaa varten ja Estellakin osaa jo koko koreografian ulkoa. Nämä ovat varmasti niitä juttuja, mitä vanhanakin muistelen. Kotona temppuillessa käytämme aina paksua jumppamattoa turvallisuussyistä. Tämä jumppamatto on saatu yhteistyössä MoiMiniltä. Nyt sain etuoikeuden jakaa myös teille alekoodin “fitfunfamily”, millä saatte -10% alennusta heidän verkkokaupastaan. Koodilla saatte alennusta kaikista muista tuotteista paitsi Banwood ja Lillagunga- merkin tuotteita.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meillä on viimeisten parin viikon aikana sairastanut koko porukka. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kipeänähän ei tykkää olla kukaan. Ja sairastelusta on vaikea nauttia. Kaikki paikat särkee, ensin on kylmä ja sitten hirveä hiki, missään asennossa ei ole hyvä olla, väsyttää, mutta nukkuminenkin on katkonaista ja ruokaa pitäisi syödä, mutta sekään ei maistu. Sairastaminen ei yksinkertaisesti ole kivaa, paitsi jos on yhtä positiivinen kuin pienet lapset.Amelie ja Estella mittasivat vuoron perään toisiltaan kuumetta ja mittarin liikahtaessa kuumeen puolelle tytöt hyppivät ilosta. Samalla, kun yritin selittää heille ettei sairastelu ole leikin asia eikä siitä pitäisi iloita, niin mietin miten hienoa on, että lapset näkevät hyvää kaikessa, jopa sairastelussa. Juttelimme lasten kanssa sairastamisesta ja näimme tämän hyvin eri silmin. Sen sijaan, että minä toruin lapsiani heidän ajatusmallistaan, niin olisi minun ehkä aika miettiä omaa ajatusmaailmaani. Ei kaikesta tarvitse ajatella niin negatiivisesti. Miksen itsekin opettelisi näkemään niissä ei- niin- kivoissa- hetkissä positiivisia asioita? Miksen itsekin voisi nauttia siitä kaakaolasillisesta yhtä antaumuksella kuin meidän kaksivuotias. Miksen itsekin voisi istua takan vierellä ihailemassa tulta samalla haltioituneella katseella kuin meidän kuusi vuotias? Arkiset asiathan ovat niitä parhaita ja haluan itsekin oppia nauttimaan niistä yhtä paljon kuin pienet lapset. Arkipäivät ovat täynnä ihan mielettömiä hetkiä ja ohitan ne liian usein niiden arkisuuden takia. Osaisinpa itsekin nähdä sairastelun yhtä positiivisesti kuin tytöt. Tytöille sairastelu tarkottaa jatkuvaa ruokapalvelua sohvalle, hemmottelua, ohjelman katsomista, tunti tolkulla afrikan tähden pelaamista, päivisin kirjan lukemista takkatulen äärellä, lämpimän kaakaon juomista ja kiirettömiä hetkiä kotona perheen kanssa. Saa luvan kanssa vaan maata koko päivän vain vaihtaen paikkaa sohvalta takan viereen. Okei, ihan realistina on pakko todeta, että pienten lasten vanhemmille ei sairastelu todellakaan tarkoita koko päivän makoilua ja pelkkiä kiirettömiä hetkiä. Mutta silti lyön vetoa, että me aikuisetkin voisimme nähdä ne nihkeätkin hetket paljon positiivisemmassa valossa. Olen aivan mielettömän kiitollinen, että meidän perheessä asuu kolme pikkutyyppiä, jotka joka päivä opettavat meille vanhemmille jotain uutta. 

Tyttöjen mekot saatu LeutoKidsiltä. Leutokidsillä on aivan ihania vaatteita, niin lapsille kuin aikuisillekin <3

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sunnuntaina vietimme rakkaan tyttäremme, Alessa-Elianan sekä siskoni pojan, A-O:n siunaustilaisuutta. Vauvoilla on ikäeroa vain kaksi viikkoa, joten päätimme juhlia serkuksia yhdessä. Aiemmin blogissa jo kirjoitinkin, että vauvaamme ei kastettu, vaan hän saa vanhempana itse päättää haluaako hän kasteen. Kasteen sijaan pienten aarteidemme puolesta rukoiltiin. Lasten siunaaminen tapahtui seurakunnassa, missä paikalla oli niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Pastori Tommi piti aivan ihanan puheen, minkä jälkeen siskoni mies Andreas, sekä Alessa-Elianan “kummit” (lapsillamme ei ole virallisia kummeja, koska heitä ei ole kastettu) lauloivat biisin “You Say” ja itkuhan siinä tuli. Siunaustilaisuus oli lämmin ja kaunis hetki, mitä ei varmasti ikinä unohda. Siunaustilaisuuden jälkeen olimme kutsuneet siskoni luokse sukua kanssamme juhlimaan pikkuisiamme. Ruokana oli siskoni tekemää superherkullista carrykana-keittoa. Siskoni ehdotus oli tehdä kunnon ruoka, kun itse ajattelin vain suolaista ja makeaa kahvipöytään. Ruoka osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi, sillä jokaisella meillä oli aivan tajuton nälkä siunaustilaisuuden jälkeen. Oli hyvä täyttää oma ja lasten vatsa ensin kunnon ruoalla, koska tämän jälkeen tulikin söytyä herkkuja vähän liikaakin.Ystäväni Demi oli jälleen kerran leiponut juhliimme kakut, en kestä miten kauniita kakkuja Demi tekee aina. En enää pysy edes laskuissa mukana montako kakkua Demi on meidän perheellemme tämän vuoden aikana leiponut. Myös äitini oli leiponut kaksi suklaa-juustokakkua sekä siskoni miehen äiti oli leiponut yhden kakun. Näiden herkkullisten kakkujen lisäksi saimme Arnoldsilta* donitseja, mitkä hupenivat melko nopeasti telineestään lasten vatsaan. Ainiin, ja teinhän minäkin cakepopseja, mitkä edellisenä iltana kaatuivat kipostaan pöydällä ja jälleen kerran tuli todistettua, että nää leipomisjutut ei vaan oo mun heiniä. Kaikki koristeet juhliin olivat Decora Houselta*. Oli niin helppoa kauppojen kiertelyn sijaan vain mennä heidän nettisivuilleen ja lisäillä ostoskoriin tarvittavat asiat serveteistä pöytäliinaan ja donitsitelineeseen. Decora Houselta löytyi myös ihanaa köynnöstä, missä oli valoja ja mielestäni nämä sopivat ihanasti pöydälle näin pimeänä vuodenaikana. Kakkukoristeet lasten nimellä puolestaan on saatu Puiselta*. Jo ennen vauvamme syntymää puhuin Domille, että haluan vauvallemme hänen nimellään varustetun kakkukoristeen hänen siunaustilaisuuteensa. Juhlien jälkeen kakkukoriste on ollut koristeena Alessa-Elianan kuvan vierellä. Kakkukoriste on ihana muisto tuosta kauniista päivästä.Isompien tyttöjen mekot ovat Kukkuukidsiltä* ja Eliana puolestaan pukeutui isoäidiltä saatuun mekkoon ja myöhemmin Eliana puki ylleen isomamilta saadun mekon. Tyttöjen asusteet olivat FAFA-collectionilta* sekä Forminisandmommies:lta*. Olin todella tyytyväinen tyttöjen asukokonaisuuksiin!

Juhlat sujuivat aivan mielettömän hyvin ja leppoisasti. Myös meidän pikkuihmiset olivat todella tyytyväisiä, vaikka päivänaikana menivät syömis- ja nukkumisrytmit hieman uusiksi. Myös isosiskot nauttivat juhlistaan aivan mielettömästi, eikä vähiten herkkujen takia 😉 Päivä oli kaunis ja olemme Domin todella kiitollisia kaikille, jotka tekivät pienemme päivästä ikimuistoisen.

*= saatu yhteistyönä

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Blogipostaus toteutettu yhteistyössä Naantali Span kanssa.

Pari viikkoa sitten täytti perheemme ainoa miespuolinen henkilö 30-vuotta. Halusimme juhlistaa Domin 30-vuotissynttäreitä hänelle mieluisimmalla tavalla ja utelinkin häneltä muutamaan otteeseen millaisista juhlista hän eniten tykkäisi. Isojen bileiden sijaan Dom kertoi mieluummin juhlivansa päiväänsä rennosti perheemme kesken, joten aloitimme suunnittelemaan ihanaa synttäripäivää Domille. Kysyin Amelielta, että olisiko hänellä ehdotusta, mitä tekisimme perheenä iskän synttäripäivänä. Tottakai hänellä oli ehdotus ja tietenkin sellainen ehdotus, mistä iskän lisäksi nauttisi myös kaikki muutkin perheessämme. Olimme olleet Naantali Spassa tyttöjen kanssa n. pari vuotta sitten ja Amelie ihastui paikkaan täysin. Tuon parin vuoden takaisen miniloman jälkeen on Amelie useasti kysynyt milloin menemme uudelleen kyseiseen kylpylään. Amelien sanojen mukaan tuo paikka oli kuin linna kultaisine koristeineen, kylpylästä ja suuresta leikkihuoneesta puhumattakaan. Kysyessäni ehdotuksia, mihin voisimme marraskuun alussa mennä, ei tarvinnut vastausta kovin kauan odottaa. Amelie vastasi samantien, että viedään iskä sinne linnahotelliin. Itse asiassa se oli aivan huippu ehdotus. Lomasta Naantali Spassa nauttii aivan varmasti kaikki pienimmästä suurimpaan.Tiesin Domille olevan tärkeää, että myös pikkutyyppimme nauttivat päivästä. Trust me, lomailu on paljon mukavempaa ja leippoisempaa kuin lomakohde on sopiva ja mieluinen myös perheen pienimmille.  Kun lapset nauttivat reissusta, niin myös aikuiset nauttivat siitä aivan eri tavalla. Ja vanhempana osa nautintoa on jo pelkästään se, että voi katsella lasten iloa. On huomattavasti helpompi itsekin ottaa rennosti, kun matkakohteessa on mieluista tekemistä lapsille. Domilla ei ollut hajuakaan suunnitelmistamme, kunnes synttäreitään edeltävänä päivänä Amelie totesi:” iskä tänään tapahtuu jotain tosi kivaa, mutta et tiedäkään mitä…ja huominen ja ylihuominenki tulee olee tosi kivat päivät”. Silloin Dom saattoi ehkä jo mahdollisesti arvata, että jotain on suunniteltu hänen syntymäpäivälleen sekä tätä edeltävälle ja seuraavalle päivälle. Mutta superhyvin tytöt olivat malttaneet pitää yllätyksen omana tietonaan lähtöpäivään asti. Lähtiessämme ajamaan kohti Naantalia oli sää hyvin tyyppillinen marraskuinen. Vettä tihkutti, taivas oli harmaa ja tietenkin tämän lisänä oli kunnon tuuli. Oli siis aika jees ilma ajella kohti Naantalin kylpylää tietäen, että seuraavat päivät voimme viettää kauniissa hotellissa hengaillen lämpimässä poreammeessa. Lähtiessämme ajamaan kohti Naantalia kerroimme myös Domille mihin olemme menossa ja hän oli asiasta vähintään yhtä fiiliksissä kuin muukin perhe. Mikä voikaan olla parempaa kuin perhe-aika? No tietenkin, perhe-aika kylpylässä!Saavuttuamme Naantalin kylpylään oli Amelie yhtä haltioissaan kuin viime kerrallakin. Estella ei edellisestä kerrasta muistanut mitään, joten hän oli aivan fiiliksissä nähdessään kauniin hotellin ihaniin syysvaloihin verhottuna ja saapuessaan kylpyläosastolle tytöt olivat niin innoissaan ettei heitä saanut ennen uni-aikaa altaista pois. Nautimme ajasta Naantali Spassa aivan todella paljon. Uimme, rentouduimme poreammessa, kävimme ulkoaltaassa ihailemassa valoja illalla, söimme aivan tajuttoman herkullista aamupalaa ja nautimme lomastamme hyvässä seurassa kauniissa puitteissa. Iltaisin tyttöjen mentyä nukkumaan jäivät isovanhemmat valvomaan hotellihuoneeseemme heidän untansa ja me menimme Domin kanssa allasalueelle kahdestaan nauttimaan toisistamme ja romanttisesta valaistuksesta. Naantali Spa on ehdoton lempparikylpyläni, kun lasten kanssa lähdemme reissuun. Kylpylähotellissa on kylpyläosaston lisäksi suuri leikkihuone, missä on leluja liikkuvista hevosista suuriin legopalikoihoin. Ei siis liene yllätys, että muutamia kertoja tuli myös oltua kyseisessä leikkihuoneessa. Huoneet Naantali Spassa ovat tilavat ja meidänkin viisihenkinen perhe mahtui tavaroineen erittäin hyvin yhteen huoneeseen. Naantalin kylpylähotellissa on myös oma kauneushoitola, mistä voi ostaa erilaisia hoitoja. Naantali Spassa saa siis helposti kulutettue useammankin päivän ilman, että hotellista tarvitsee edes poistua.Tällä kertaa nautimme koko kolme päivää hotellista, emmekä käyneet juurikaan nauttimasta kauniista hotellin ympäristöstä. Vinkkinä on vielä pakko sanoa, että hotellihan sijaitsee myös todella lähellä muumimaailmaa, mikäli suunnittelet jo ensi kesäksi muumimaailmanreissua. Black Fridayn lähestyessä haluan vielä vinkata teille, että Naantali Spassa on perjantaista 23.11 klo. 6.00 lähtien todella huimia tarjouksia. Luvassa on kylpylän lahjakortteja jopa -60%, joten tätä ei missään nimessä kannata missata. Kannattaa siis seurailla Facebookissa tätä tapahtumaa, niin et missaa mitään!

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sosiaalinenmedia, tuo kaiken pahan alku ja juuri. minkä jälkeen kenenkään elämä ei ole ollut enää entisensä. Sosiaalisenmedian myötä on onnistuttu luomaan illuusioita elämistä, mitä ei todellisuudessa ole olemassa. Uskallan väittää julkisessa blogissani, missä kaikkea kirjoittamaani voidaan käyttää minua vastaan, ettei kenenkään ihmisen elämä ole täydellistä. Ei edes minun, vaikka kirjoitankin Instagramissani eläväni unelmaani. Lauseeni on ehkä johtanut muutamia harhaan, joten korjataanhan pari faktaa. Vaikka lause pitääkin paikkansa ja voinkin kolmen pienen lapsen äitinä sekä yhden miehen vaimona sanoa, että olen aivan äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. Koen itseni etuoikeutetuksi ja siunatuksi, että minä saan seurata tyttärieni elämää sekä nähdä heidän kasvavan. Koen suurta kiitollisuutta käpertyessäni illalla Domin kainaloon juttelemaan päivän tapahtumista. Siitä huolimatta elämäni on kaukana täydellisestä.Instagramissa tulee seurattua erilaisia ihmisiä ja heillä tietenkin on erilaisia vahvuuksia. Yksi ihminen on aina laitettu ja hiukset mintissä, toisen koti loistaa aina puhtaana ja kolmen ruokalajin illallista tarjoillaan lähes joka ilta, kolmannella on supertreenattu kroppa viidestä lapsesta huolimatta, neljäs ehtii kiireisen arjen keskellä satsamaan ihan mielettömästi parisuhteeseen sekä lapsiin ja viidennen uraputki senkun etenee. Sitten selaillessani näiden eri ihmisten Instagramia luon päässäni illuusion, että kaikki muut pystyvät olemaan kaikkea, mutta minä en saa edes kotia pidettyä siistinä. Totuushan ei kuitenkaan mennyt niin, vaan jokaisella ihmisellä oli se oma vahvuus ei suinkaan kaikkia. Meillä jokaisella on vain 24 h aikaa vuorokaudessa ei yhtään enempää tai vähempää. Eikä sillä meidän naapurillakaan ole aikaa tippakaan enempää kuin itsellämme. Uskallan siis väittää, että on melko mahdoton suoritua kiitettävin arvosanoin jokaisesta elämänosa-alueesta, koska tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Jos taas ajattelet olevasi superihminen, joka muiden nukkuessa satsaakin uraansa tai treenaamiseen, niin kosahtaa sekin homma jossain vaiheessa ja tällöin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ainakaan ole kunnossa.

Jos siis kuulut siihen porukkaan mihin itse kuulun, että et ole onnistunut handlaamaan koko palettia täydellisesti, niin voit huokaista helpotuksesta. Luultavasti tähän porukkaan kuuluu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin tähän täydellisten sakkiin. Itse asiassa onko näitä täydellisiä edes olemassa. Jos koti kiiltää kuin kulta, töitä tehdään kellonympäri ja vapaa-ajalla kaikki aika käytetään treenamiseen, niin mitenkäs ihmissuhteet voi? Kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka se Instagramissa saattaisi siltä näyttää. Suurinosa meistä jakaa somessa ne jutut, missä olemme hyviä, mutta jätämme ehkä kertomatta ne, mitkä eivät ole vahvuuksiamme. Onkin siis varmasti ihan hyvä muistuttaa itseä sekä toisiamme, että otetaan ihan rennosti ja nautitaan elämästä eikä verrata omaa elämäämme Instagram- täydellisyyksiin, mitä ei ole olemmassa. Lopetetaan myös vertaamasta sitä kumppania niihin superpuolisoihin, mitä myöskään ei ole olemassa. Me jokainen olemme ihmisiä, teemme virheitä ja jopa väsymme. Ei ole täydellistä ihmistä, ei täydellistä ihmissuhdetta (koska niissä valitettavasti on vähintään kaksi epätäydellistä ihmistä) eikä täydellistä elämää.

Elämä on huomattavasti leppoisampaa, kun ymmärtää ettei jokaisessa asiassa tarvitse olla täydellinen. Ollaan siis armollisia toisillemme sekä itsellemme. Seuraavaksi menenkin postailemaan Instagramin puolelle, jonkun ihanan söpön kuvan lapsista. Ne samat lapset juuri vähän aikaa sitten tappelivat nukkumaanmenosta ja meinasi mennä hermot, koska oli stressi tulla postaamaan uusi blogipostaus. Todettakoot tähän loppuun vielä, että vaikka sydämeni on täynnä kiitosta joka ikinen päivä katsoessani ympärilleni, niin kyllä meilläkin ihan normaalia arkea eletään ylä- ja alamäkineen.

 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä Jollyroomin kanssa.

Pakko se on jälleen kerran myöntää, että talvi on aivan oven takana ja on tullut aika ottaa toppavaatteet esille. Meillä tuntuu tytöillä olevan joka vuotinen perinne, että kasvetaan kesän aikana niin hurjasti etteivät edellisen vuoden talvivaatteet enää mahdu päälle. Lähes kaikki muut vaatteet tulee kierrätettyä isosiskoilta pikkusiskoille, mutta toppavaatteet olemme yleensä hankkinut tytöille uusina. Toppavaatteet ovat ehdottomasti meidän perheessä se mihin satsataan, koska käytettyinä ne eivät välttämättä ole enää yhtä lämpimät. Nautimme koko perhe ulkoilusta, mutta kylmillä ilmoilla ilman kunnon ulkovaatteita ei varmasti kukaan halua pois takkatulen äärestä. Tästä syystä haluamme, että meidän pikkutyypeillä on hyvät ulkoiluvarusteet säähän kuin säähän. Onhan se vähän eri fiilis lähteä ulos palelemaan kuin leikkimään lämpimänä. Meidän perheessä mennään semi pitkään välikausivaatteilla vain lisäten alle ensin villaa ja sitten fleece-vaatteita. Ilmojen viiletessä vaihdetaan jossain vaiheessa vk-vaatteet toppavaatteisiin. Olen jo aiemminkin blogissani maininnut kuinka Jollyroomilta löytyy kaikkea vaatteista huonekaluihin. Tällä kertaa Jollyroomista tilasimme kaikille tytöillemme ihanat talvihaalarit, hanskat sekä talvikengät.Tilaamamme Nordbjornin talvihaalarit ovat lämpimät ja niissä ei olla heijastimia säästelty. Haalarit ovat tuulen- ja vedenpitäviä sekä valmistettu hengittävästä materiaalista. Haalareissa on teipatut saumat ja vesipilariarvo on 10 000mm. Tekoturkiksella koristeltu huppu on tehty lapsiturvalliseksi ja jäädessään johonkin jumiin se irtoaa. Olen aivan mielettömän tyytyväinen näihin haalareihin ja kaiken lisäksi synkän talven keskellä nämä ovat ihanan pirteän väriset. Itse asiassa ennen meidän tytöillä oli lähes kaikki pinkkiä, mutta jossain vaiheessa Dom hankki tytöille ensimmäiset oranssit vaatteet ja sen jälkeen olen ihastunut tähän väriin lasten vaatteissa. Oranssi taitaa olla uusi pinkki meidän perheessä.Nyt on tytöillä kunnon vaatteet, kengät ja hanskat talveksi eikä tarvitse palella eikä olla pelkästään sisällä. Nyt vielä kunnon villavaatteet vanhimmalle ja meidän perheen talvivaatehankinnat lasten osalta alkaa olla bueno. Meidän vanhempien talvivaatteista ei voi ihan samaa sanoa tai siis ainakaan meikäläisen ellen sitten onnistu tiputtamaan mahdollisimman pian muutamaa raskauden aikana kertynyttä kiloa, heh. Toppavaatteeni eivät nimittäin juuri nyt mahdu kovinkaan hyvin päälleni.Ja nyt vielä loppuun hyviä uutisia. Usein blogeissa ja somessa hehkutetaan lastenvaatteita, mitkä maksavat ihan tajuttomasti. Nämä haalarit eivät kuulu siihen sarjaan. Nimittäin kuvissa näkyvät tyttöjemme haalarit olivat Jollyroomilla nyt alessa 29-50 euroa, joten eivät edes hinnalla pilattuja. Kannattaa kuitenkin olla nopea, sillä monia kokoja on jo loppunut. 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM