Meidän perheeseen syntyi lauantaina ihana pieni tummahiuksinen tyttövauva ja sen jälkeen koko perheemme arki on näyttänyt erilaiselta, mutta ei missään nimessä huonommalta, päinvastoin. Pieni nyytti saa päivän aikana aivan mielettömän määrän haleja ja rakkautta meiltä kaikilta. Amelie polkee pyörällä tuhatta ja sataa eskarista kotiin, että pääsee pikkusiskon luokse. Estella käy näyttämässä siskolleen lelujaan ja samalla antaa kunnon haleja, mitkä lähes joka kerta ilman asiaan puuttumista muuttuisivat vähän liian rajuiksi. Domin kanssa me saimme ensimmäiset päivät nauttia vauvastamme sairaalassa kaikessa rauhassa ja vain kuluttaa koko päivän ihastellen häntä. Nyt kotona Dom on ollut enemmän isompien tyttöjen kanssa ja minä olen opetellut arkea pikkunyytin kanssa. Olemme koko perhe eläneet onnellisessa vauvakuplassa ja nauttineet jokaisesta hetkestä. Olen useamman kerran sanonut Domille, että voi kunpa ajan voisi pysäyttää edes pieneksi hetkeksi juuri tähän aikaan. Tuntuu hurjalta, että aika menee niin nopeasti eteenpäin. Melkein iskee välillä ahdistus, että en ehdi nauttimaan jokaisesta hetkestä tarpeeksi, vaikka kuinka elänkin hetkessä ja yritän nauttia kaikesta koko ajan! Elämä tuntuu juuri nyt niin hyvältä. Meidän perhe tuntuu juuri nyt niin kokonaiselta!Öisin pikkunyytti nukkuu melko hyvin ja herää vain pari kertaa syömään, toki ruokatauot saattavat kestää yli tunninkin. Aamuisin olemme beben kanssa saaneet vielä jatkaa uniamme muun perheen jo herättyä. Iso kiitos siitä Domille, joka tämän on minulle ja vauvalle mahdollistanut! Olemme saaneet aloittaa jokaisen aamun ihanan kiireettömästi vauvan kanssa ja käyttää imetykseen aikaa juuri niin kauan kuin olemme tarvinneet. Ei ole ollut mihinkään kiire, vaan aamut ovat olleet niitä rauhallisia hetkiä kahdestaan sängyssä loikoillen. Sängystä noustua rauhalliset hetket kolmilapsisessa perheessä ovat melko vähissä, mutta voi kuinka onnellisia me Domin kanssa ollaankaan kaiken tämän “hallitun” kaaoksen keskellä. 

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

NIMIVAIHTOEHTOJA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Minä ja Dom emme olleet ainoat perheessämme, jotka eivät malttaneet odottaa pienen tyttövauvan näkemistä. Amelie ja Estella tiesivät, että olemme Domin kanssa sairaalassa ja synnytystäni yritetään käynnistää. Menimme sairaalalle jo perjantaina, mutta kaikki synnytyssalit olivat täynnä lauantai-aamun asti, joten siihen asti vain odottelimme ja niin taisivat odottaa kotona olevat isosiskotkin (tai ainakin vanhempi heistä). Amelie oli aiemmin sanonut ettei halua tietää mitään väliaikatietoja, vaan haluaa kokea yllätyksenä sen, kun iskä tulee häntä ja Estellaa hakemaan sairaalalle vauvaa katsomaan. Lienee siis varmastikin melko selvää, että odottavan aika oli pitkä meidän tytöillekin ja, kun vihdoin Dom saapui heitä isoäitilästä hakemaan sairaalalle kertoen vauvauutisista olivat he aivan fiiliksissä.Toukokuussa Amelie oli jo suunnitellut, että siskon synnyttyä hän haluaa tulla sairaalaan katsomaan uutta siskoaan Estellan kanssa samanlaisissa mekoissa. Saimme kukkuukids:ltä aivan ihanat mekot (mitkä tulee näkymään blogissa myöhemmin vielä paremmin) tytöille sekä farkkutakit. Nämä vaatteet ovat roikkuneet henkareissa jo viikko tolkulla odottaen sitä päivää, kun pikkusisko vihdoin syntyy. Kun Dom sitten meni isoäitilään kertomaan ilouutiset ja hakemaan tytöt mukaansa katsomaan 3 tunnin ikäistä pikkusiskoaan olivat tytöt kuulemma aivan into piukeena pukemassa uusia vaatteita päälleen tätä erityistä tilannetta varten. Pitäähän erityistapaamista varten pukeutua kauniisti. Äiti ei sairaalalla ollut ihan yhtä kauniissa vaatteissa, heh.Pikkusisko oli vain 3 tunnin ikäinen, kun osaston käytävältä kuului juoksuaskeleita ja kovaa meteliä. Tunnistin metelin aiheuttajat heti omaksi porukakseni. Sieltä he tulivat, Dom ja tytöt. Siinä he olivat kaikki neljä, minun oma perheeni, minun rakkaani. Tytöt halusivat heti pitää pikkusiskoaan sylissä, toinen olisi voinut pitää siskoa sylissä koko loppuillan ja toiselle kymmenisen sekuntia oli juuri sopiva aika. Tytöt olivat niin ylpeitä isosiskoja ja onnellisia uudesta pikkusiskostaan. Minä ja Dom puolestamme yritimme hallita pientä kaaosta pienessä sairaalahuoneessa ja samalla vaihdoimme muutaman pusun ihastellen rakkaitamme, siinä he nyt olivat, meidän täydelliset tytöt. 

LUE MYÖS

HÄN ON TÄÄLLÄ

TERVEISIÄ SYNNYTYSSALISTA

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jokainen lapsi on vanhemmilleen täydellinen epätäydellisyydessään ja lasten kuuluu tietääkin, että he ovat vanhempiensa silmissä niitä kallisarvoisimpia aarteita, ihania kultakimpaleita. Jokaisen lapsen ja aikuisen kuuluu tietää, että he kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat tai paremminkin sanottuna me ollaan kaikki tasan yhtä arvokkaita oltiinpa me millaisia vain. Yhtä tärkeänä pidän myös, että kasvaessaan he oppivat ettei kukaan ole oikeasti ole täydellinen, he eivät ole muita parempia eikä kaikkea toimintaansa voi oikeuttaa sanomalla, että tällainen minä nyt vain olen. Olemme useasti Domin kanssa puhuneet asioista, mitä vanhemmuudessa pidämme tärkeänä ja yksi niistä asioista on, että lapsi oppisi ymmärtämään olevansa epätäydellinen ja näin ollen hänen käytöksensä ei aina ole täydellistä. Eikä lapsen kuulukaan olla täydellinen, kukaan ei ole, siksi oma epätäydellisyys onkin tärkeää tiedostaa. Toivomme todellakin, ettei lapsemme milloinkaan oikeuttaisi typerää toimintaansa sanoen “tällainen minä olen, hyväksy minut niinkuin minä olen”.  Jokainen typerä teko ei ole osa lasta, vaan ihan vaan typeriä tekoja. Sama aikuisten kanssa, aikuiset voivat toimia todella typerästi ja osallistua esimerkiksi nettikiusaamiseen täysin ymmärtäen tekonsa ja silti tehden niin, se ei kuitenkaan ole osa sitä kuka sinä olet. Typerät valinnat eivät määrittele sinua ja näin ollen et voi myöskään piiloutua sen taakse puolustaen tyhmiä tekojasi.Nykyään trendinä tuntuu olevan kaiken idioottimaisen toiminnan hyväksyminen itseltä sanoen, että tämä on osa minua, tällainen minä olen ja kenenkään ei tulisi vaatia minua muuttumaan. Fakta nyt vaan on, että niin kauan kuin haluat ihmissuhteidesi toimivan on sinun myös oltava valmis muuttumaan ja huomaamaan omassakin toiminnassasi virheitä. Jos jokainen kuvittelee kaikkien pyörivän vain minun ympärilläni ja oikeudekseen vaatia muiden “ottamaan minut tällaisena kuin olen”, ollaan aika vaarallisilla vesillä mielestäni. Eihän kukaan voi ajatella pientä sekunnin murto-osaakaan, että tällä ajattelutyylillä maailma voisi toimia ja kaikilla olisi hyvä olla. En siis missään nimessä allekirjoita lauseita “älä ikinä muutu”, “olet täydellinen tuollaisena kuin olet”, “sinun ei tulisi muuttua muiden takia”, “löydät vielä jonkun, joka haluaa sinut juuri tuollaisena”,” sillä ei ole väliä, mitä muut ajattelevat”. Ennemmin opetan lapsilleni, “muista myös ajatella muita ihmisiä ympärilläsi ja heidän tunteitaan”,”ole valmis muuttumaan ja näkemään itsessäsikin virheitä”, “sinä et ole täydellinen, kukaan ei ole ja se on ihan ok”, “kun huomaat toiminnassasi virheitä tai toimit itsekkäästi, niin ole valmis muuttumaan”.En tietenkään tarkoita sitä, että lasten pitäisi nuoleskella kaikkia ja miellyttää esim. omilla mielipiteillään kaikkia. En todellakaan. En tarkoita etteikö heidän tulisi olla omia itsejään ja alkaa näyttelemään muuta kuin on, en tietenkään! Ja haluan vielä kerran allekirjoittaa, että olimmepa me millaisia tahansa, niin tietenkin olemme jokainen yhtä arvokkaita. Toivon tytöistäni kasvavan vahvoja tyttöjä, jotka eivät pelkää ajatella ja olla erilaisia. Mutta en ikinä toivo heidän ajattelevan olevansa täydellisiä, koska tällöin he eivät ole valmiita kasvamaan. Toivon heidän pystyvän näkemään omassa toiminnassaan vajavaisuuksia, koska meillä kaikilla on niitä. Emme ikinä ole valmiita, vaan kasvamme ja opimme toivottavasti koko elämämme ajan. Siis kasvamme ja opimme, mikäli tiedostamme alunperinkään, että meillä on käytöksessämme jotain opittavaa ja kehityttävää.Haluan tyttöjeni tietävän, että ihmissuhteissa tarvitsee nähdä vaivaa ja he eivät voi olettaa vaivannäköä vain toiselta, vaan itsekin on nähtävä omat vajavaisuudet ja oltava valmis työskentelemään niiden eteen. Toivon tyttöjeni olevan myös valmiita asettamaan joskus muut ihmiset heidän edelleen ja luopumaan välillä omistaan yhteiseksi hyväkseen tai joskus jopa vain toisen ihmisen hyväksi. Toivon, että he oppisivat hyvän tasapainon pitäen itsestään hyvää huolta kuitenkaan olematta itsekkäitä. Toivoisin myös itseni oppivan enemmän epäitsekkyyttä. Jos omistaa kymmenen takkia, niin on helppoa antaa niistä yksi sitä tarvitsevalle. Entä jos minulla on vain kaksi takkia ja kummatkin lempparitakkejani, olisinko valmis antamaan toisen niistä sitä tarvitsevalle?Mietin paljon, mitä vanhempana haluan lapsilleni opettaa, mutta itsekin olen vielä oppimassa ja kasvamassa. Huomaan usein asioita, missä toimin typerästi ja silloin olen iloinen, koska se tarkoittaa, että olen huomannut vajavaisuuteni ja olen valmis muuttumaan. Liian usein on kuitenkin myös niitä tilanteita, kun en edes huomaa toimivani typerästi, vaan oikeutan oman toimintani ajatellen, että tällainen minä olen tai ei minun aina tarvitse olla se joka muuttuu. Välillä jälkikäteen huomaan, kuinka sokea olinkaan omalle huonolle toiminnalleni ja varmasti aivan liian paljon jää edelleen edes huomaamatta. Opettelua ja kasvamista tämä elämähän on, paras on vaan muistaa, että on valmis kasvuun.

Tyttöjen ihanat vaatteet saatu yhteistyössä Bebeliiniltä. Sieltä löytyy lapsille aivan ihania vaatteita ja asusteita.

Omassa lapsuudessani muistan roikkuneeni naapurin suuressa kuusessa lähes päivittäin. Kiipeilin ylemmäs ja joskus vähän tipahdikin ja opin, että liian korkealle ei kannata kiivetä. Rakastin kiipeämistä ja melko nuorena pystyin vetämään pari leukaakin ilman ongelmia. Vasta aikuisena olen tajunnut kuinka tärkeää oli, että vanhempani antoivat minun kiivetä puissa (toki nyt isovanhemmiksi tultuaan kauhistelevat hyvinkin herkästi, kun lapsenlapset killuvat puissa tai renkaissa). Lapset on luotu liikkumaan ja suurimmalle osalle lapsista kiipeily tulee luonnostaan, jos heitä ei estetä. Tottakai vanhempina meidän tulee katsoa, että kiipeily tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja opettaa lapsia tunnistamaan turvalliset paikat sekä korkeudet kiipeillä ja temppuilla. Liika hysterisoinnin uskon kuitenkin olevan huono juttu ja estävän joskus jopa lapsen luontaisen liikkumisen tai vähintään kiipeilyn ilon saa melko helposti karistettua pois.Jos lapsi ei milloinkaan pienenä kiipeä vanhempien hysteerisen käyttäytymisen takia, voi siitä aiheutua ongelmia vanhempana. Kouluun mennessä lapsi saattaa kavereiden kanssa kiivetä puuhun ensimmäistä kertaa, jolloin taidot päästä korkealle ovat jo hyvät, vaikka muuten kiipeilyyn vaadittavat lihasryhmät ja taidot saattaavat olla heikommat harjoituksen puutteen takia. Jos lapsi tipahtaa alas vanhempana ja heti korkealta voi seuraukset olla melko suuret. Sen sijaan pienen taaperon tipahtaessa sohvalta luultavasti selvitään vain pienellä säikähdyksellä, jos lapsi edes säikähtää tipahtamista. Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että lasten pitää antaa ikätasonsa huomioiden roikkua, kiipeillä ja kokeilla taitojaan vanhempiensa valvonnassa ja avustuksessa. Siinä lapsen tulee myös liikuttua aivan vahingossa, eikä tarvitse miettiä, miten aktivoida lapsi liikkumaan, jos pyrkii olla alunperinkään estämättä lapsen luontaista tarvetta liikkumisen suhteen.Pienen lapsen taidot eivät vielä riitä korkealle kiipeämisessä. Pieni lapsi pääsee juuri ja juuri sohvalle, jolloin tiputus ei ole kovinkaan suuri. Kasvaessaan ja taitojen kehittyessä lapset oppivat pääsemään korkeammalle, mutta sitä mukaan myös heidän taitonsa kasvavat. Meillä on kummankin tytön kohdalla sääntönä, että saa kiivetä, kunhan sinne pääsee itse sekä alas pääsee itse. Tottakai olemme vieressä ja autamme, mutta yritämme samalla opettaa heitä tiedostamaan taitonsa sekä arvioimaan, kuinka korkealle voi mennä. Jos lapsi ei itse pääse puuhun, niin emme nosta häntä sinne, koska silloin puun oksat ovat mielestäni vielä liian korkealla. Meillä on kotona paljon kiipeilytelineitä puolapuista lähtien Domin rakentamaan kiipeilytelineeseen ja tietenkin valvomme ettei pienempi neitimme mene niihin yksinään ilman valvontaa kiipeämään. Estellakin osaa kiivetä niin kiipeilytelineeseen kuin puolapuihinkin, mutta hänen tulee aina vielä kiivetä valvonnan alla, koska saattaa yllättäen tarvitakin apua vielä. En siis missään nimessä kehota antaa lasten kiivetä niin korkealle kuin haluavat ilman valvontaa, mutta sen sijaan olla lähellä auttamassa ja opettaa lapsia pienestä pitäen tunnistamaan omat taitonsa sekä kehittämään taitojaan.Amelie roikkuu päivästä yli puolet pää alaspäin renkaissa ja välillä meno meistä vanhemmista tuntuu liiankin hurjalta. Hän on kuitenkin koko pienen ikänsä enemmän ja vähemmän kiipeillyt, joten temput renkaissa ei näytä tuottavan hänelle ongelmaa. Sen sijaan meidän vanhempien reaktiot voivat pelästyttää pikkuneidin, kun yhtäkkiä kauhuissani totean jotain ja silloin ote saattaa herpaantua. Dom usein muistuttaakin, että katsellessani Amelien temppuilua on minun pysyttävä rauhallisena. Olen siis yrittänyt vihdoin opetella siihen, että lasten tulee antaa kokeilla temppuja ja uusia asioita, vaikka se välillä hurjalta näyttäisikin. Ei meidän vanhempien kuulu pitää lapsia pumpulissa ja kieltää kaikkea, koska siinä saattaa sattua vahinko. Suurempi vahinko itse asiassa saattaa tapahtua silloin, jos lapsi ei opi tuntemaan ja hallitseman omaa kroppaansa ja vanhempana alkaa kokeilemaan uusia temppuja. Ei se silti aina helppoa ole antaa lasten kokeilla rajojaan ja itsekin välillä tulee sanottua Amelielle, että voisiko hän olla opettelematta uusia temppuja. Estellan kanssa kaikki on vielä helpompaa, koska hän tekee kiipeämiset ja temput minun valvonnassani. Jos hän meinaa tipahtaa, niin voin ottaa kopin. Jos taas Amelie tipahtaa renkaista päälleen, niin en minä ole aina ottamassa koppia. On siis vain luotettava lasten taitoihin ja opetettava pienestä asti heitä itse tunnistamaan omat taitonsa ja rajansa. Jos aina kiellän, niin lapset eivät koskaan opi itse tunnistamaan omia rajojaan. Pidänkin siis hyvin tärkeänä, että kotoamme lötyy turvallisia paikkoja, missä tyttömme voivat kehittää taitojaan ja opetella uusia asioita sekä nauttia liikkumisesta. Meillä sitä paitsi eniten leikityt “lelut” ovat ehdottomasti renkaat, puolapuut, trapetsi ja Domin valmistama kiipeilyteline ulkona. Tytöt jaksavat tuntitolkulla roikkua ja kiipeillä. Liikunta on pysynyt heille mieluisana ja luontevana juttuna, eikä siitä ole missään nimessä tullut pakkopullaa. Näin toivoisin sen olevan jatkossakin!

Renkaat ovat Suomen Voimistelutuotteelta ja heiltä löytyy laaja valikoima myös muita tuotteita renkaiden lisäksi esim. trapetsi, tasapainolauta, puolapuut.

Tyttöjen ihanat muumivaatteet ovat saatu Huigeelta

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meiltä on monesti kysytty lasten asupostausta ja nyt vihdoin päätin sellaisen pyynnöstänne toteuttaa. Syksyn tultua ja tyttöjen kasvettua hurjasti pituutta on myös vaatekaappi mennyt hieman uusiksi. Vaatteiden suhteen olen silti jo pitkään arvostanut samoja asioita, eikä tilanne ole muuttunut tänä syksynäkään. Lastenvaatteissa pidän äärimmäisen tärkeänä kestävyyttä, mukavuutta, materiaalia mistä vaatteet ovat tehty ja tietenkin ulkonäön tulisi myös miellyttää silmää. Ostan mielelläni lähellä tuotettuja vaatteita tietäen, ettei vaatteiden valmistuksessa käytetä esimerkiksi esikoiseni ikäisiä lapsia ilmaisena työvoimana. Viime syksynä ostin ensimmäistä kertaa muutamia Metsolan vaatteita tyttöjen kaappiin ja olin niihin todella tyytyväinen. Vaatteet ovat valmistettu laadukkaista materiaaleista (ökötex-standard) ja ne tuotetaan lähituotantona EU:n alueella. Suurin osa heidän tuotteistaan on valmistettu luomupuuvillasta. Vaatteet ovat kestäneet puissa kiipeilyn, maassa konttaamisen sekä jatkuvan pesemisen. Värit ovat pysyneet kirkkaina ja käyttäjät ovat olleet myös tyytyväisiä vaatteiden mukavuuteen. Käyttökokemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia!Tänä syksynä kysyimme Metsolaa tekemään kanssamme yhteistyötä, sillä meillä oli heidän tuotteistaan jo valmiiksi hyviä kokemuksia ja on ilo suositella laadukkaita lastenvaatemerkkejä myös muille vanhemmille. Saimme Metsolalta tytöille aivan mielettömän kauniita syysvaatteita, missä on ihania yksityiskohtia. Amelien tunikasta löytyi sivuista taskut ja Estellan mekon olkaimet olivat myös aivan täydelliset. Heidän valikoimistaan löytyy hyvin toisiinsa mätsääviä tuotteita, mitä voi yhdistellä mielensä mukaa. Tykkään kovasti Metsolan tuotteiden ulkonäöstä ja näistä tulee varmasti tyttöjen yhdet luottovaatteet ihan jo senkin takia, että nämä ovat mukavat päällä ja kestävät jatkuvaa pesemistä. Kaapeistamme tulee varmasti jatkossakin löytymään Metsolan tuotteita!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

 

Meille muodostui viime syksynä Amelien päiväkodin päätyttyä tytöille yhteinen tapa, mikä taas tänä syksynä tyttöjen pyynnöstä eskarin aloituksen jälkeen otettiin käyttöön. Nimittäin siskoshetki. Tytöillähän tuntuu olevan siskoshetkeä koko päivän, koska he leikkivät yhdessä todella paljon, mutta sen lisäksi heti Amelien tultua kotiin on heillä kahdenkeskinen siskoshetki eli välipalahetki.Siskoshetki on vain heidän kesken vietetty hetki välillä sohvalla, välillä sängyllämme tai välillä heidän tiipii-teltassaan. Tytöt saavat useimmiten itse vaikuttaa, mitä siskoshetkellä syövät ja yleensä tämä pikkuvälppäri koostuu hedelmistä, marjoista tai smoothiesta. Tällä kerralla tytöt olivat toivoneet croisantteja ja yllärinä välipalalautaselta löytyis myös suklaapatukat arjen alkamisen kunniaksi. Siskoshetkestä on tullut todella tärkeä juttu tytöille ja sitä ei helposti missata. Se on hetki, missä tytöt keskustelevat keskenään päivän tapahtumista herkkujen äärellä. On ollut ihana huomata kuinka paljon heidän keskustelunsa ovat kehittyneet tyttöjen kasvaessa ja nykyään pienempikin on äänessä kertoen päivästään ja kovasta ikävästään, kun sisko oli muutaman tunnin poissa. Toivottavasti tytöt jatkavat siskoshetkeään vielä pitkään.Pari päivää sitten siskoshetki vietettiin yöpuvuissa tyttöjen toiveesta. Saimme muutama päivä takaisin aivan ihanan postilähetyksen Minimodaagencylta, nimittäin Snork Copenhagenin pehmeät luomupuuvillasta valmistetut pyjamat tytöille. Amelie ja Estella halusivat heti keskellä päivää pukea yöpuvut päällensä ja nauttia ne päällä siskoshetkestä. Enkä yhtään ihmettele miksi, olivathan pyjamat aivan ihanan näköiset sekä tuntuiset. Ja suuri plussa oli tietenkin myös se, että siskoksilla oli sama kuosi yöpuvuissa, vaikka erilaiset pyjamat olivatkin. Yöpukujen kanssa tulivat myös samasta kankaasta tehdyt hiusdonitsit sekä pyjamaan sopivat sukat. Nyt on tytöillä kunnon outfitit yöksi 🙂Snork on tanskalainen yritys, joka valmistaa aivan ihania 100% luomupuuvillasta tehtyjä yöpukuja lapsille. Heidän suuri intohimonsa on tehdä laadukkaita ja pitkäikäisiä vaatteita, mistä tykkäävät niin lapset kuin vanhemmatkin. Ja pakko sanoa, että tässä he ovat onnistuneet mielestäni erittäin hyvin. Meillä ainakin heidän tuotteistaan tykkäsi niin lapset kuin aikuisetkin!

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Pakko se on todeta, että syksy on saapunut Suomeen ja helteet ovat tältä kesältä historiaa. Eilen joimme syksyn ensimmäiset teet perheenä ja totesimme kaikki meidän keittiön tuoksuvan ihan syksyltä teen ansiosta. Aamulla lähtiessämme viemään Amelieta eskariin oli lippiksen sijaan pakko laittaa pipot päähän. Tytöillä oli odottamassa uudet Bebeliiniltä saadut ihanat pipot, joten kylmä aamu olikin vain ihana yllätys ainakin meidän pikkuneideille. Ensimmäinen aamu tänä syksynä, kun kotoamme ulos lähti kaksi pientä pipopäätä. Matkalla eskariin huomasimme, että suurin osa muistakin lapsista oli siirtynyt tänä aamuna lippiksistä pipoihin. Toisaalta päivällä lämpöasteet kohosivat taas melkein 20 asteeseen, joten lippiksiä ei ihan vielä kannata laittaa kesäsäilöön.Kävimme tyttöjen kanssa läpi heidän vaatteitaan ja laitoimme hellevaatteet pois syysvaatteiden tieltä. Näin ihanan kesän jälkeen tuntuu ihan mukavalta kaivaa esille syyskamppeita ja valmistautua viileämpiin ilmoihin. Estella toki olisi mielellään ottanut kaikki syksyvaatteet esille, mutta pitänyt myös hellevaatteet kaapissaan. Pienen itkun saattelemana hän pussasi sandaalinsa nukkumaan varastoon ja sanoi niille vielä hyvästit saksaksi ja englanniksi.Itse en kovin usein vaatekriiseile, mutta tänä aamuna minulle meinasi iskeä todellinen vaatepaniikki. Monet ovat varmasti huomanneetkin, että olen kesän ajan hamstrannut vaatekaappini täyteen erilaisia hellemekkoja, mitkä tänä kesänä todella tulivat tarpeeseen. En kuitenkaan ole sekuntiakaan antanut ajatusta hieman yli viiden asteen lämpötilalle ja sille, että päälleni ei mahdu tällä hetkellä ainoatkaan omistamani housut. Tänä aamuna totuus iski pahemman kerran vasten kasvoja. Tajusin, että minun on hankittava vielä näiksi viimeisiksi päiviksi/viikoiksi edes yhdet pidemmät housut, mitkä mahtuvat päälle tai kuljettava Domin housuissa. En niin millään haluaisi laittaa enää senttiäkään raskausvaatteisiin, koska ihan pian tämä raskausaika on ohitse ja raskausvaatteet jäävät käyttämättömiksi.

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tammikuussa vauvan ilmoittaessa tulostaan olimme melko vakuuttuneita siitä, että emme tarvitsisi tuplia vaan normaalit vaunut riittäisivät. Mitä lähemmäs kesää tulimme sitä vakuuttuneemmiksi tulimme, että tarvitsemme ehdottomasti myös tuplatrattaat. Viemme ja haemme Amelien päiväkodista lähes aina kävellen ja lyhyestä matkasta huolimatta meidän kuopuksemme ei matkaa kävelisi kokonaan tai ainakaan oikeaan suuntaan. Virtaa pikkuneidistämme kyllä löytyy, mutta treenailemme vielä hieman nätisti vierellä kulkemista. Lähes koko matka eskarille ja takaisin on ilman kävelytietä, joten turvallisuussyistäkin on kaikille parempi, että myös keskimmäinen istuu rattaissa ja kävelyä treenataan vähän turvallisemmissa paikoissa ilman aikatauluja.beemoo sisarusrattaatKatselimme muutamia erilaisia vaihtoehtoja, rinnakkain olevia sekä peräkkäin olevia. Meillä rattaat tulevat olemaan melko vähän kaupunkikäytössä eikä bussillakaan kuljeta, joten leveys ei ollut ongelma. Muutamia peräkkäisiä/päällekkäin olevia tuplia työntäneenä koen ne myös huomattavasti huterammiksi kuin rinnakkain olevat. Päätös oli siis melko selkeä, että haluamme rinnakkain olevat tuplarattaat. Jo tuttuun tapaan selailin jälleen kerran Jollyroomin sivuja ja löysin sieltä juuri meille sopivat tuplikset, Beemoo S sisarusrattaat harmaan värisenä. En ollut koskaan nähnyt rattaita livenä, joten jännitin hieman millaiset tuplikset sitten käytössä ovat. Yllätyin todella positiivisesti Domin kasattua tuplat, nimittäin ne vaikuttivat juuri sopivilta meidän käyttöömme. Lähdimme heti hieman koeajamaan vaunuja, vaikka mini ei olekaan vielä syntynyt. Minin paikalle pääsi Estellan nukke loikoilemaan vaunulenkin ajaksi. Olimme todella tyytyväisiä vaunuihin, vaikka niinkuin kaikissa vaunuissa niin näistäkin löytyi muutama miinus. Tähän loppuun ajattelin koota vaunuista plussat ja miinukset, mikäli harkitset samanlaisten vaunujen ostamista.beemoo sisarusrattaat

Beemoo sisarusrattaiden plussat

+Kevyet työntää

+ Portaattomasti säädettävä selkänoja taaperon istuimessa. Kumpikin pikkutyyppi pystyy siis nukkumaan näissä rattaissa

+Kääntyvät etupyörät, mitkä halutessaan saa myös lukitettua

+ Isot ilmapyörät. Olen aiemminkin täällä puhunut, kuinka pienet kääntyvät etupyörät Suomen loskasäässä ei todellakaan ole minulle se mieluisin valinta vaunuista

+ Tukevat vaunut

+ Säädettävä työntöaisa, niin tällaiselle hongan kolistajallekin työntäminen on mukavaa

+ Isokokoiset kuomut, mitkä suojaavat lapsia tuulelta ja auringolta

+ Pehmustetut 5-pistevaljaat, mitkä saa säädettyä helposti lapselle sopivaksi + turvakaari

+ Helpot laittaa kasaan ja kokoon, mikäli vaunuja tulee käytettyä reissatessa

+ Mielestäni nämä tuplikset myös näyttävät tyylikkäille

+ Tilava tavarakori

beemoo sisarusrattaat

Beemoo sisarusrattaiden miinukset

– Vierekkäin olevissa istuimissa on yksi iso miinus, nimittäin innokas isosisko pääsee hyvinkin näppärästä hoitelemaan pikkusiskoaan matkan aikana. Estella laski ja nosti kuomua vähän väliä huutaen nukelleen “kukkuu”

– Leveys. Meille leveys ei ollut mikään ongelma, mutta esimerkiksi bussissa rattaat vievät melkoisen tilan. beemoo sisarusrattaat

Mikäli sinusta tuntuu, että olet aivan hukassa vaunuviidakossa, niin Jollyroomilta löytyy myös lastenvaunuopas.

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTA

KUN ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ EI ENÄÄ OLE VÄLIÄ

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEITA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Viime syksynä arki tuntui lähtevän rullaamaan kuin itsestään, mutta tänä syksynä ei voi täysin samaa sanoa. Tällä kertaa arkeen palaaminen on tuntunut meille kaikille enemmän tai vähemmän raskaalle ja tietenkin meitä kaikkia myös mietityttää, koska tyttöjen pikkusisko saapuu maailmaan. Otimme koko kesän enemmän kuin rennosti ja olimme lähes kaiket päivät perheenä rannalla. Meistä jokainen tottui hyvin siihen ranta- sekä mökkielämään ja nyt ottaa aikansa totutella, että arkeen kuuluu muutakin kuin perheenä hengailua ja uimista. Kukapa nyt ei jäisi kaipaamaan kesäuinteja, muurikoita, kauniita auringonlaskuja, mökkielämää ja huoletonta elämää ilman aikatauluja. Vaikka arjen aloittaminen onkin tuntunut nyt hieman haasteellisemmalta ja vauvanodotus tuo oman jännityksensä tähän, niin silti uskon meille kaikille olevan jo hyväksi palata takaisin arkeen.Viikonloppuna vietimme ehkä viimeisiä lämpimiä kesäpäiviä ja otimme niistä ilon irti oikein kunnolla. Kävimme joka päivä “viimeistä” kertaa jäätelökiskalla, kävimme uimassa, syöttämässä sorsia, treenasimme koko perheenä pihassamme, söimme viimeisiä marjoja puskista ja vain nautimme elämästämme perheenä. Juuri tällaista viikonloppua me oltiin kaikki taidettu kaivata viime viikon aikana arjen alettua. Ihan vaan arkisia, mutta niin erityisiä juttuja. Amelie totesi tänään nukkumaan mennessä, että tämä viikonloppu oli yksi kesän parhaista ja voin täysin todeta saman. Emmekä edes tehneet mitään erityistä, vaan ihan oikeasti todella arkisia asioita. Nyt tuntuu hyvältä lähteä uuteen viikkoon, kun olemme kaikki saaneet ottaa viikonlopun rennosti ja tankata perheaikaa varastoon. Arki on meillä huomattavasti hektisempää, mitä kesällä ajattelimme, joten viikonloput tulevat varmasti tarpeeseen ja haluamme ehdottomasti pyhittää ne perheen yhteiselle ajalle. Ps. Pakko kertoa vielä loppuun meidän perjantai-illasta. Olin jo päivällä sanonut Domille, että minun tekee mieli kebabia ja Dom tietenkin hyvänä puolisona lupasi heti minulle hakevansa kebsua lasten mentyä nukkumaan. Minähän tietenkin unohdin mainita, että sillä todellakin on väliä mistä kebab on haettu ja mieleni teki nimenomaan tietyn kebab-paikan rullakebabia. Lasten mentyä nukkumaan Dom lähti hakemaan kebabia ja ihmettelin, miten hän oli niin nopeasti takaisin kotona kebsun kera. Jutellessamme minulle selvisi, että kebab oli haettu meidän lähikebabbilasta eikä suinkaan Porin parhaasta kebab-paikasta. Vaikka mieleni teki mieli lähettää Dom heti uudelleen noutamaan uutta rullaa minulle, niin päätin hyvänä vaimona esittää ettei asia haittaisi minua ollenkaan. Mutta mitä tekee Dom? No, hän on aivan viiden tähden mies ja vaakuutteluistani huolimatta, että sekin kebab olisi kelvannut, hän lähtee hakemaan minulle uutta kebabia. Runsaan puolen tunnin päästä viiden tähden aviomieheni palaa takaisin kotiin uuden kebabin kanssa ja katsoo kanssani romanttisen leffan. Niin meillä sitten oli rullakebabeja vähän useampi.

Tyttöjen mekot / SmallDesign Helsinki

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sänky saatu yhteistyössä Vaunulalta

Kuinka moni vanhempi myöntää jännittäneensä sitä hetkeä, kun taaperolta otetaan laita pois pinnasängystä tai hän siirtyy “isojen” lasten sänkyyn. Meillä tämä tapahtui muutama kuukausi sitten, kun Estella oli toistamiseen kiivennyt pois pinnasängystään emmekä uskaltaneet ottaa riskiä, että hän seuraavalla kerralla tulisi sieltä kasvoilleen alas. Pinnasänky laitoineen oli niin tuttu ja turvallinen, että kyllähän sitä jännitti kuinka yöt uudessa sängyssä sujuisivat. Olimme Domin kanssa katselleet netistä muutamia erilaisia sänkyvaihtoehtoja ja yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. Ameliella on minun vanha sänkyni, mikä on käsintehty puinen sänky, missä on kukkia. Halusimme siis myös Estellalle hieman erilaisen sängyn, mistä tyttö tykkäisi. Yksi tärkeä kriteeri meille oli, että sängyn pitäisi olla lähes maantasalla. Pikkuneitimme on niin kova öisin pyörimään, että sängyn ollessa korkeammalla hän varmasti tipahtaisi sängystä lähes joka yö ja jo kymmenien senttien tiputus yöllä voi pelästyttää pikkuihmisen, vaikka häneen ei varsinaisesti sattuisikaan. Tiesimme, että pääsemme kaikki helpommalla, kun sängystä “tipahdetaan” vain parin sentin verran ja neiti pystyy itse kiipeämään takaisin sänkyynsä. Kun näimme Vaunulan talosängyn, niin olimme varmoja, että haluamme sen myös pikkuneidillemme.Kun ensimmäinen yö isojen tyttöjen sängyssä koitti, olimme varautuneet illalla tuntien takaisin sänkyyn viemiseen, yöllä vaelteluun ja siihen, että aamuyöstä viimeistään yksi pikkutyyppi kipittää sänkyymme. Mitään näistä ei kuitenkaan tapahtunut. Estella nukahti illalla tutuun tapaan itsekseen iltarutiinien jälkeen sänkyynsä ja aamulla herätyksen aikaan kuului sängystä huuto :” Ameliee, tuu hakeen Estellaa.” Estella ei ole tähän päivään mennessä tullut kuin kerran aamulla itsekseen sängystä pois. Yleensä hän huutaa aamulla siskoa, äitiä tai iskää hakemaan häntä ja me joko haemme hänet tai sanomme, että on vielä yö, jolloin hän jatkaa uniaan. Yöt ovat sujuneet siis aivan superhelposti. Tottakai välillä hampaiden tullessa tai Estellan ollessa kipeä hän saattaa itkeä useampana kertana yöllä, mutta normaalisti hän ei tarvitse ketään huoneessaan yöllä käymään. Toivottavasti sama meininki jatkuu pikkusiskon synnyttyä.Syitä on varmasti monia, miksi yöt menevät meillä hyvin. Amelie alkoi nukkumaan kokonaisia öitä vasta kolme vuotiaana, joten en todellakaan pidä tätä itsestään selvyytenä. Uskon, että ehkä yksi syy hyvään sängyn vastaanottoon oli varmasti se, että Estella sai oman “majan”, mikä on hänen sänkynsä. Hän tykkäsi siitä kovasti ja menee mielellään illalla nukkumaan. Sänky on sen verran matalalla, että yöllä kieriessään sängyltä lattialle hän ei tipahda kuin pari senttiä ja osaa itse palata takaisin sänkyynsä unikavereidensa viereen. Estellalle nukkumaan meno (päikkäreitä lukuunottamatta) on siis mukava asia ja hän tykkää kovasti omasta sängystään. Olemme myös halunneet pitää sängyn mukavana paikkana, mihin on kiva mennä, joten emme milloinkaan esimerkiksi laita lasta, miettimään (ei niin positiivisia) tekemisiään omaan sänkyyn. Sänky on paikka, missä lueskellaan kirjoja, levätään ja nautitaan olosta. Mikä tärkeintä, sänky on se paikka, mihin illalla rauhoitutaan ja mennään nukkumaan.Kun kuopuksemme tulee siihen ikään, että tarvitsee isojen tyttöjen sängyn, niin luultavasti hankimme samanlaisen (klik). Tämä sänky on riittävän iso, että aikuinenkin mahtuu makoilemaan siihen. Esimerkiksi lapsen ollessa kipeänä on ihana, että voi olla lohtuna ihan lähellä. Sänky on myös aivan maan rajassa, joten lapsi ei pääse tippumaan korkealta. Ja yksi iso syy on se, että meillä ainakin pikkuneitimme tykkää majastaan kovasti ja miellyttäähän tämä äidinkin silmää.

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM