Omassa lapsuudessani muistan roikkuneeni naapurin suuressa kuusessa lähes päivittäin. Kiipeilin ylemmäs ja joskus vähän tipahdikin ja opin, että liian korkealle ei kannata kiivetä. Rakastin kiipeämistä ja melko nuorena pystyin vetämään pari leukaakin ilman ongelmia. Vasta aikuisena olen tajunnut kuinka tärkeää oli, että vanhempani antoivat minun kiivetä puissa (toki nyt isovanhemmiksi tultuaan kauhistelevat hyvinkin herkästi, kun lapsenlapset killuvat puissa tai renkaissa). Lapset on luotu liikkumaan ja suurimmalle osalle lapsista kiipeily tulee luonnostaan, jos heitä ei estetä. Tottakai vanhempina meidän tulee katsoa, että kiipeily tapahtuu turvallisessa ympäristössä ja opettaa lapsia tunnistamaan turvalliset paikat sekä korkeudet kiipeillä ja temppuilla. Liika hysterisoinnin uskon kuitenkin olevan huono juttu ja estävän joskus jopa lapsen luontaisen liikkumisen tai vähintään kiipeilyn ilon saa melko helposti karistettua pois.Jos lapsi ei milloinkaan pienenä kiipeä vanhempien hysteerisen käyttäytymisen takia, voi siitä aiheutua ongelmia vanhempana. Kouluun mennessä lapsi saattaa kavereiden kanssa kiivetä puuhun ensimmäistä kertaa, jolloin taidot päästä korkealle ovat jo hyvät, vaikka muuten kiipeilyyn vaadittavat lihasryhmät ja taidot saattaavat olla heikommat harjoituksen puutteen takia. Jos lapsi tipahtaa alas vanhempana ja heti korkealta voi seuraukset olla melko suuret. Sen sijaan pienen taaperon tipahtaessa sohvalta luultavasti selvitään vain pienellä säikähdyksellä, jos lapsi edes säikähtää tipahtamista. Olen siis ehdottomasti sen kannalla, että lasten pitää antaa ikätasonsa huomioiden roikkua, kiipeillä ja kokeilla taitojaan vanhempiensa valvonnassa ja avustuksessa. Siinä lapsen tulee myös liikuttua aivan vahingossa, eikä tarvitse miettiä, miten aktivoida lapsi liikkumaan, jos pyrkii olla alunperinkään estämättä lapsen luontaista tarvetta liikkumisen suhteen.Pienen lapsen taidot eivät vielä riitä korkealle kiipeämisessä. Pieni lapsi pääsee juuri ja juuri sohvalle, jolloin tiputus ei ole kovinkaan suuri. Kasvaessaan ja taitojen kehittyessä lapset oppivat pääsemään korkeammalle, mutta sitä mukaan myös heidän taitonsa kasvavat. Meillä on kummankin tytön kohdalla sääntönä, että saa kiivetä, kunhan sinne pääsee itse sekä alas pääsee itse. Tottakai olemme vieressä ja autamme, mutta yritämme samalla opettaa heitä tiedostamaan taitonsa sekä arvioimaan, kuinka korkealle voi mennä. Jos lapsi ei itse pääse puuhun, niin emme nosta häntä sinne, koska silloin puun oksat ovat mielestäni vielä liian korkealla. Meillä on kotona paljon kiipeilytelineitä puolapuista lähtien Domin rakentamaan kiipeilytelineeseen ja tietenkin valvomme ettei pienempi neitimme mene niihin yksinään ilman valvontaa kiipeämään. Estellakin osaa kiivetä niin kiipeilytelineeseen kuin puolapuihinkin, mutta hänen tulee aina vielä kiivetä valvonnan alla, koska saattaa yllättäen tarvitakin apua vielä. En siis missään nimessä kehota antaa lasten kiivetä niin korkealle kuin haluavat ilman valvontaa, mutta sen sijaan olla lähellä auttamassa ja opettaa lapsia pienestä pitäen tunnistamaan omat taitonsa sekä kehittämään taitojaan.Amelie roikkuu päivästä yli puolet pää alaspäin renkaissa ja välillä meno meistä vanhemmista tuntuu liiankin hurjalta. Hän on kuitenkin koko pienen ikänsä enemmän ja vähemmän kiipeillyt, joten temput renkaissa ei näytä tuottavan hänelle ongelmaa. Sen sijaan meidän vanhempien reaktiot voivat pelästyttää pikkuneidin, kun yhtäkkiä kauhuissani totean jotain ja silloin ote saattaa herpaantua. Dom usein muistuttaakin, että katsellessani Amelien temppuilua on minun pysyttävä rauhallisena. Olen siis yrittänyt vihdoin opetella siihen, että lasten tulee antaa kokeilla temppuja ja uusia asioita, vaikka se välillä hurjalta näyttäisikin. Ei meidän vanhempien kuulu pitää lapsia pumpulissa ja kieltää kaikkea, koska siinä saattaa sattua vahinko. Suurempi vahinko itse asiassa saattaa tapahtua silloin, jos lapsi ei opi tuntemaan ja hallitseman omaa kroppaansa ja vanhempana alkaa kokeilemaan uusia temppuja. Ei se silti aina helppoa ole antaa lasten kokeilla rajojaan ja itsekin välillä tulee sanottua Amelielle, että voisiko hän olla opettelematta uusia temppuja. Estellan kanssa kaikki on vielä helpompaa, koska hän tekee kiipeämiset ja temput minun valvonnassani. Jos hän meinaa tipahtaa, niin voin ottaa kopin. Jos taas Amelie tipahtaa renkaista päälleen, niin en minä ole aina ottamassa koppia. On siis vain luotettava lasten taitoihin ja opetettava pienestä asti heitä itse tunnistamaan omat taitonsa ja rajansa. Jos aina kiellän, niin lapset eivät koskaan opi itse tunnistamaan omia rajojaan. Pidänkin siis hyvin tärkeänä, että kotoamme lötyy turvallisia paikkoja, missä tyttömme voivat kehittää taitojaan ja opetella uusia asioita sekä nauttia liikkumisesta. Meillä sitä paitsi eniten leikityt “lelut” ovat ehdottomasti renkaat, puolapuut, trapetsi ja Domin valmistama kiipeilyteline ulkona. Tytöt jaksavat tuntitolkulla roikkua ja kiipeillä. Liikunta on pysynyt heille mieluisana ja luontevana juttuna, eikä siitä ole missään nimessä tullut pakkopullaa. Näin toivoisin sen olevan jatkossakin!

Renkaat ovat Suomen Voimistelutuotteelta ja heiltä löytyy laaja valikoima myös muita tuotteita renkaiden lisäksi esim. trapetsi, tasapainolauta, puolapuut.

Tyttöjen ihanat muumivaatteet ovat saatu Huigeelta

LUE MYÖS

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Elämme aikaa, missä lapsilla on ihan mielettömästi erilaisia aktiviteetteja ilman, että heidän tarvitsee nostaa pyllyään sohvalta. Ei ole mikään salaisuus, että Suomessakin jo yhä useampi lapsi on ylipainoinen. Muutama kuukausi sitten luin artikkelin, missä oltiin huolissaan siitä ettei seitsemän vuotiaat lapset osanneet juosta. Lasten vikahan tämä ei missään nimessä ole, eikä tässä tilanteessa ole tarvetta osoitella ketään aikuisiakaan syyttävillä sormillaan. Sen sijaan uskon, että meidän aikuisten on hyvä herätä näistä uutisista ja arvioida omaa toimintaamme. On todellakin syytä miettiä, mihin lapsemme käyttävät aikaansa ja kuinka me vanhempina voimme motivoida lapsiamme liikkumaan ja leikkimään enemmän. Lapsille liikkuminen on luontaista ja omalla toiminnallamme me voimme tukea, että liikkuminen myös pysyy heille luontaisena asiana.Miten lapsen saa innostumaan liikkumisesta, jos hän on jo mielenkiintonsa siihen menettänyt? Kaikki lapset eivät varmasti tykkää samoista asioista ja onkin varmasti tärkeää, että me vanhempina tutustutamme heitä erilaisten liikuntamuotojen pariin. Ei missään nimessä pakottamalla, koska liikkumisen ei missään nimessä kuulu olla pakkopullaa vaan hauskaa yhdessä tekemistä. Jos lapsi ei innostu yhdestä urheilulajista, niin motivoi lasta rohkeasti kokeilemaan uusia lajeja ja luo hänelle mahdollisuuksia yrittää niitä. Kannusta, kehu ja motivoi, vanhempien suhtautumisella on todella suuri merkitys, joten älä missään nimessä lannista lasta, jos hän ei onnistu. Meidän tytöt tuntuvat nauttivan eniten kiipeilystä, roikkumisesta ja temppuilusta, joten yritämme luoda heille mahdollisuuksia harjoittaa tätä urheiluharrastusta. Mikäli kalliit harrastukset tai kotoa lähteminen tuntuu vaikealta, niin suosittelen lämpimästi miettimään renkaiden hankkimista kotiin ja asentamaan ne näkyvälle paikalle. Kun voimistelurenkaat ovat aina esillä, niin niissä tulee usein roikuttuakin. Mikäli renkaat laitetaan kaappiin ja ne pitää aina ennen roikkumista asentaa erikseen, niin varmasti roikkumista ja temppuilua renkaissa ei tule niin paljon tehtyä. Voimistelurenkaat ovat mielettömän hyvä harrastus ja pidemmän päälle ne eivät ole edes kalliit. Meidän kuvissa olevat renkaat ovat FitWoodilta ja niistä on moneksi vuodeksi iloa niin aikuisille kuin lapsillekin. Hintaa renkailla on 85 e , mutta se maksetaan vain kerran. Renkaille ei tule siis kuukausi/lukukausi maksuja eikä niiden lisäksi tarvita mitään muita välineitä. Voisinkin siis sanoa, että harrastuksena renkaat tulevat todella edulliseksi.Pienillä asioille lapsille voidaan luoda liikunta osaksi joka päiväistä arkea. Voimistelrenkaat ovat hyvä esimerkki siitä, miten pienellä asialla saadaan lapsi motivoitua liikkumaan ihan vahingossa. Toinen ihan mieletön liikuntamuoto on ulkoilu. Kun aurinko paistaa ja on nätti ilma, niin mielestäni on ihan ok sanoa lapsille, että nyt leikitään ulkona. Ulkona tulee ihan huomaamatta juostua, temmellettyä ja kiipeiltyä. Lapset kyllä keksivät tekemistä, vaikka ensin sanoisivatkin ulkona olevan ihan tylsää. Meidän Amelie ei olisi millään halunnut viime viikolla mennä ulos, koska siellä olisi kuulemma tylsää. Totesin hänelle, että nyt on kaunis ilma ja menemme koko porukka ulos. On sitten täysin oma valinta onko ulkona tylsää vai keksiikö jotain kivaa tekemistä. Pian pihassamme oli neljä muuta lasta naapurustostamme leikkimässä ja loppujen lopuksi Amelie oli runsas 3 tuntia ulkona pelailemassa ja leikkimässä kavereidensa kanssa. Vielä yli kolmen tunnin jälkeenkään neiti ei olisi halunnut tulla sisälle, vaan leikkiä ulkona. Pikkuneiti oli ihan hiestä märkä ja liikuntaa oli taidettu harrastaa ihan huomaamatta koko tämän ajan. Liikuntaharrastukset eivät siis aina tarvitse olla kalliita tai tapahtua pitkän ajomatkan päässä, vaan liikuntaa voi ja kuuluukin harrastaa myös omassa kodissa ja pihassa! Liikkumisen iloa kaikille. Toivotaan, että Suomeen tulisi ihan mieletön kesä ja saisimme nauttia liikunnasta myös Suomen aurinkoisessa säässä! 

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM