Viime päivinä olen käynyt läpi lähes kaikki tunteet pelosta, kiitollisuuteen ja jännitykseen. Olen ollut aivan varma, että vauva syntyy ihan hetkellä minä hyvänsä ja nyt pikku hiljaa alkaa herätä jo toivonkipinä täysiaikaisesta vauvasta. Onkohan sittenkin mahdollista, että meidän kolmaskin tyttö saisi kasvaa rauhassa vatsassani, kunnes hän on oikeasti valmis maailmaan? Vai muuttuukohan tilanne taas yhdessä silmän räpäyksessä ja pian meillä onkin kolmas neitokainen maailmassa ?Me emme tiedä, koska vauva todella päättää syntyä, mutta jo näistä kuluneista päivistä olemme kiitollisia, mitkä hän on vatsassani saanut viettää. Olemme kiitollisia sairaalalle, missä toimittiin todella nopeasti ja supistukset saatiin kuriin sekä kortisonit annettiin pientä valmistamaan. Olemme kiitollisia perheelle ja ystäville, jotka ovat jatkuvasti tarjonneet apuaan. Olemme niin kiitollisia meidän pienestä perheestä ja jokaisesta pikkutytöstämme.Tällä hetkellä elämäntilanne vaikuttaa hieman siltä, että suuria suunnitelmia ei juurikaan kannata tehdä, koska kaikki voi muuttua hetkessä. Suunnittelimme vielä elokuun lopussa pientä purjehdusretkeä veljeni perheen kanssa, mutta haaveksi taitaa tämä jäädä. Eihän sitä kovin kauas tästä “omasta” sairaalasta enää uskalla mennä. En missään nimessä haluaisi synnyttää missään muualla, joten taidamme pysytellä melko lähellä kotia nyt seuraavat viikot ihan varmuuden vuoksi. Tällä hetkellä meidän ystävät ovat olleet meillä yötä, joten jos lähtö tulisi, niin erikseen lastenhoitajiakaan ei tarvitsisi hälyttää. Ruokaakin on tehty pakkaseen valmiiksi, että ei ensimmäisenä tarvitse murehtia ruoanlaittoakaan, jos vauva päättää syntyä. Vaikka toki toivomme vauvan vielä pysyvän vatsassani, niin olemme kyllä laittaneet pikkuhiljaa kaiken jo varmuudeksi valmiiksi häntä varten.Ihan mieletöntä ollut nähdä, kuinka paljon ollaan saatu teiltä ihania viestejä. Oon ollut ihan puulla päähän lyöty, että onko meidän blogilla näin ihania seuraajia ihan oikeasti? Usein kuulee kuinka aikuiset ihmiset ovat toisilleen ilkeitä netissä kasvottomina, mutta oma kokemukseni on viime päiviltä ollut juuri päinvastainen. Olen aivan hämmästyksissäni, kuinka ihania viestejä täysin tuntemattomat ovat minulle somessa laittaneet. Kuinka täysin tuntemattomat ovat kyselleet vointiani ja kuulumisiamme. Iso kiitos teille kaikille ja kiitos, että jaksatte lueskella meidän blogia ja lähettää tsemppiviestejä!

Puiset palikat ovat PikkuVanilja- verkkokaupasta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Niin siinä sitten kävi, että viime yönä palattiin takaisin sairaalalle. Koko eilisen päivän olin ilman supistuksia, mutta yhdentoista aikaan heräsin jälleen tuttuun kipuun, joka säteili reisiin ja alaselkään. Herätin heti Domin ja sanoin, että taidan joutua lähtemään sairaalaan, mutta tällä kertaa toivoin hänen nukkuvan kotona, kunnes olemme varmoja tytön syntymisestä. Mielestäni ei ole mitään järkeä kummankin valvoa koko yötä, kun seuraavana päivänä emme kumpikin kuitenkaan voi nukkua koko päivää ja olisihan se mukavaa, että meistä edes toinen olisi pirteä pikkuneitimme syntyessä. Menin keittiöön ottamaan särkylääkettä ja kellottamaan supistuksia. Supistuksia tuli heti jo 5 minuutin välein ja n. tunnin niitä kellotettuani soitin äidilleni, jos hän voisi viedä minut sairaalaan, niin Dom voi olla tyttöjen kanssa kotona.Sairaalalle päästyäni menin käyrille, missä supistuksia tuli alle 3 minuutin välein ja ne olivat todella kipeitä. Kätilö kertoi myös vauvan sydänäänien hieman laskevan supistuksen aikana, mikä ilmeisesti viittaisi siihen, että supistukset tekevät jotain kohdunsuulla. Kätilö näki heti papereistani, että varsinkin edellinen synnytykseni on ollut melko nopea, hän soitti lääkärin paikalle ja kertoi tilanteen. Kätilö myös tiesi, että toivoisin mieheni ehtivän paikalle ennen synnytystä, joten hän tutki minut heti. Lääkäri tuli ihan minuutin päästä soitosta ja tutki tilanteen. Tilanne oli hieman edennyt, mutta kuulemma melko sama. Lääkäri määräsi uuden kortisonin laitettavaksi jo nyt puolen yön jälkeen, vaikka alunperin tarkoitus oli laittaa se vasta aamu seitsemältä. Minulle määrättiin myös uudet ja suuremmat annokset estämään supistuksia, että kortisonilla olisi aikaa vielä vaikuttaa. Supistuksenestolääkkeet laskivat verenpainettani todella alas, joten jouduin uudelleen tippaan, että verenpaineeni saataisiin nousemaan. Supistuksenestolääkkeet toimivat ja supistukset saatiin taas ainakin hetkellisesti pysäytettyä, vaikka lääkäri sitä ehti hieman epäillä.Aamulla uusi lääkäri tuli huoneeseeni ja kertoi, että he ovat nyt tehneet mitä aikovat tehdä. Kortisonit ovat annettu ja ne ovat nyt ehtineet jonkun verran auttamaan, joten he eivät aio enää synnytystä estellä. Totesi vain, että tervetuloa sitten synnyttämään seuraavalla kerralla. Tämän päiväisen lääkärin mukaan on toki mahdollista, että vauva viihtyisi vielä tovinkin vatsassani, mutta eilinen lääkäri ei juurikaan tällaista toivoa antanut. Jänniä aikoja siis elellään. Dom on jo ihan valmistautunut, että ensi yönä tullaan sitten synnyttämään, mutta itse toivon niin kovasti, että vauva pysyisi edes pari viikkoa vielä vatsassani. Tiedän kyllä, että melko hyvillä viikoilla jo mennään, mutta kyllä sitä jännittää kovasti, miten esimerkiksi imetyksen käy, jos vauva syntyy näin varhaisilla viikoilla. Blogia yritämme päivitellä edelleen lähes päivittäin, mutta myös Instastoryyn tulee melko tiuhaan laitettua videoita, jos meidän tilanne kiinnostaa. 🙂

Ps. ehkä arvata saattaa, että kuvat eivät ole tältä päivältä.

Mekko on House of Brandonilta

LUE MYÖS

KUULUMISIA SYNNÄRILTÄ

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Nyt on luvassa kuulumisia synnäriltä ja pahoittelen heti, että tällä kertaa kuvat eivät ole laadultaan hyviä, vaan aitoja kännykän etukameralla otettuja tilannekuvia perhe-whatsappiin! 🙂

Instastoryssa olenkin jo ehtinyt kertoa, että meidän viime yö oli hieman normaalista poikkeava. Menimme normaaliin tapaan n. 22 aikoihin nukkumaan, mutta puolen yön jälkeen heräsin uneeni, missä olin synnyttämässä. Herätessäni tajusin että synnytyskipu ei ollut pelkkää unta, vaan päällä oli ihan oikea kivulias supistus. Supistuksia alkoi tulla n. 15 min välein ja muutaman napakan supistuksen jälkeen herätin Domin. Tässä vaiheessa supistuksia alkoi tulla n.10 min välein. Kun supistuksia oli tullut runsaan tunnin verran ja panadolista ei ollut hyötyä, soitimme vanhempani meille, että pystymme itse lähtemään synnärille. Edelliset synnytykseni ovat olleet melko nopeita, joten emme jääneet turhan pitkään arpomaan kotiin lähdemmekö vai emmekö ja hyvä niin.Matka meiltä sairaalalle on n. 10 min ja tämän matkan aikana supistuksia ehti tulla jo kaksi. Päästyämme synnärille minut laitettiin samantien käyrille, missä selvisi supistuksien tulevan n. 4-6 min välein ja tässä vaiheessa ne olivat jo melkoisen kipeitä. Supistusten välissä minulla ei ollut mitään kipuja ja naureskelimme Domin kanssa kaikelle, ehkä väsymyksellä oli osansa, että kaikki asiat naurattivat yöllä. Supistusten tullessa ei naurattanut, vaan melkein itketti. Ne siis todellakin olivat kivuliaita. Sisätutkimuksessa selvisi, että supistukset olivat myös kadottaneet kohdun kaulan ja alkaneet hieman avaamaan paikkoja. Tässä vaiheessa kätilö hälytti myös lääkärin paikalle.

Lääkäri teki päätöksen, että synnytystä yritettäisiin vielä estellä ja saisin myös kortisoni-pistoksen vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sain ensimmäisen pistoksen heti yöllä sekä steroidien lisäksi sain kanyylin käteeni ja suun kautta otettavia supistuksenestolääkkeitä. Supistuksenestolääkkeet alentavat myös verenpainetta, joten olin hieman huolissani miten kroppani mahtaa niihin reagoida. Sairaalalla verenpainettani mitattiin tiuhaan tahtiin, joten koin olevani todella hyvässä hoidossa vauvamme kanssa. Aamulla supistusten väli alkoi pidentymään ja supistukset muuttuivat kivuttomammimmaksi. Huomenna aamulla saan vielä uuden kortisoni-pistoksen ja muutaman päivän päästä synnytystä ei enää estellä lääkärin mukaan.Olen monta kertaa sanonut Domille, että tämä raskaus niin menee yliaikaiseksi, koska supistuksia ei ole läheskään niin paljon kuin edellisillä kerroilla. Loppujen lopuksi tämä onkin ainoa raskaus, missä kortisonit on annettu ja ihan oikeasti iskenyt paniikki, että vauva syntyy liian aikaisin. Tottakai toivon, että vauva pysyisi vielä vatsassa muutaman viikon, mutta ihanien hoitajien ja lääkärien ansiosta olen luottavaisin mielin, vaikka vauva jo syntyisikin. Meistä on pidetty niin hyvää huolta synnärillä, Dom saa olla kanssani, kätilöt ja lääkärit selittivät kokoajan kaiken minulle perusteellisesti ja he luovat uskoa, että viikot ovat onneksi jo melko hyvät, vaikka tietenkin pari lisä viikkoa vatsassa olisikin hyväksi vauvalle. Nyt yritän ottaa rennosti ja nauttia ehkä viimeisistä (tai sitten ei) raskausajoista. Juttelen myös kuulumisiamme Instastoryssa, joten kannattaa siellä seurailla mikäli kiinnostaa. Instagramiin on tulossa myös pari arvontaa ensi viikolle 😉  Ja ihan supersuuri kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette laittaneet viestiä! Vastaan aivan varmasti jokaiseen, kunhan ehdin.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Luomusynnytys toiveissa, miksi?

Luomusynnytys toiveissa, minullako? En olisi ikinä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta toivoisin tämän kolmannen kohdalla luomusynnytystä eli synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Luomusynnytys on toisten mielestä jäätävää kidutusta ja toisten mielestä kaunis kokemus. Minulla on kaksi hyvää synnytyskokemusta, missä olen saanut myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Miksi ihmeessä sitten kolmannella kerralla toivoisin synnytyksen olevan luomusynnytys?luomusynnytysEdelliset synnytykseni ovat menneet suhteellisen nopeasti ja avautumisvaihe on kestänyt vain parisen tuntia sekä ponnistusvaihe vain minuutista pariin minuuttiin. Voisin siis kuvailla edellisiä synnytyksiäni helpoiksi nopeutensa takia. Estellan synnytyksessä lilluin ammeessa, kunnes kipu yltyi aivan järkyttäväksi. Siinä vaiheessa pyysin spinaalia, mutta spinaalin antamisen jälkeen aloinkin jo ponnistamaan. Spinaali alkoi vaikuttamaan, kun beibi oli onnellisesti jo sylissä. Voisin siis sanoa synnyttääneeni “melko”luomuna tämän viimeisimmän. Spinaali ei juurikaan ehtinyt auttamaan itse synnytyksessä, mutta vauvan jo synnyttyä se puudutti hieman paikkoja, mitä ei siinä vaiheessa olisi enää kaivattu. Myöhemmin ajattelin, että olisi ehkä ollut parempi jättää koko puudutus odottamatta, koska ei siitä sen kummempaa hyötyä ehtinyt olemaan.luomusynnytysAmelien synnytys puolestaan oli käynnistetty ja huomattavasti rajumpi kuin tämä pikkukakkosen synnytys. Amelien synnytyksessä spinaali ehti vaikuttaa puolisen tuntia ja se tuli kyllä tarpeeseen. Amelien synnytyksessä supistusten välissä ei juurikaan ollut taukoa, joten ei ollut pienintäkään hetkeä, missä olisi voinut hengähtää ja levätä. Vaikka synnytys olikin rankempi kuin toinen synnytykseni, niin silti minulla jäi ensimmäiselläkin kerralla todella positiivinen mieli synnytyksestä ja viitisen minuuttia synnytyksen jälkeen sanoin äidilleni, että voisin synnyttää koska vain uudelleen. Minulla ei siis ole käynnistyksestä mitään pahaa sanottavaa, mutta verrattuna luonnolliseen käynnistymiseen oli se rankempi ja tämän takia toivon ehdottomasti synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti. Ja nimenomaan luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä toivon luomusynnytystä. Jos synnytys joudutaan käynnistämään, niin tänne vaan spinaalit, epiduraalit ja kaikki mahdolliset mömmöt!luomusynnytysMiksi en haluaisi synnytyksen kulkuun puututtavan? Ihan siitä syystä, että se lisää komplikaatioiden riskiä. En siis missään nimessä ole päättänyt suoriutavani hommasta luomuna, vaan aion mennä avoimin mielin synnyttämään ja silloin tehdä päätökset, mitkä tuntuvat hyvältä. Toiveeni luomusynnytyksestä on ainoastaan toive, mikäli kaikki sujuu yhtä vauhdikkaasti ja helposti kuin edellisillä kerroilla. Koen myös pystyväni handlaamaan parisen tuntia kovaa kipua ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta tottakai synnytyksen pitkittyessä olisin valmis ottamaan myös lääkkeellistä kivunlievitystä. Tällä kertaa haluaisin myös liikkua mahdollisimman loppuun asti. Lääkkellisessä kivunlievityksessä kun usein joudutaan laittamaan myös kanyyli yms, mitkä sitovat synnyttäjän sänkyyn. Itselläni ainakin makuuasento vain pahensi synnytyskipuja, joten tällä kertaa toivoisin voivani liikkua loppuun asti ja ehkä jopa ponnistaa seisoaltaan.

Minulla ei siis ole sanaakaan mitään negatiivista sanottavaa edellisistä synnytyksistä, mutta silti tällä kertaa lähtökohtaisesti toivoisin luomusynnytystä. Silloinhan sitä vasta näkee, miten kaikki sujuu ja kuinka sitä kipua sitten jaksaakaan. Olen siis ehdottomasti avoimin mielin ilman tiukkoja tavoitteita lähdössä synnärille, mutta ainahan voi toivoa ja miettiä, miten toivoisi asioiden menevän.

LUE MYÖS

KUN ANTEEKSI PYYNNÖLLÄ EI OLE ENÄÄ VÄLIÄ

SYKSYN SAAPUMINEN AIHEUTTAA HAIKEUTTA

ÄLÄ HUUDA MUN LAPSELLE!

VOIKO RAVITSEMUKSELLA MAXIMOIDA RASKAAKSI TULEMISTA?

OLISINPA TIENNYT, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ NUKUN JÄLLEEN YÖNI HYVIN

MILTÄ TUNTUU, ETTÄ EN MILLOINKAAN SAA POIKALASTA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Mitä mieltä olen kotisynnytyksestä? Pidänkö kotisynnytystä vaihtoehtona? Tämä on itseasiassa ensimmäinen kerta, että olen ihan tosissani miettinyt kotisynnytystä. En siksi, että haluaisin synnyttää kotona, vaan siksi, että pelkään synnyttäväni kotona. Soittaessasi synnärille useimmiten kätilöt toteavat, että ole kotona niin kauan kunnes et yksinkertaisesti enää pärjää siellä. Jos olisin Estellan synnytyksessä ollut siihen asti kotona, niin tyttö olisi syntynyt eteiseen tai pihaamme. Ihan pari minuuttia ennen kuin neiti oli ulkona minusta oikeasti tuntui etten enää pärjää. Muuten Estellan synnytys oli paljolti vaan venailua ja chillailua. Supistuksia tuli ehkä viiden minuutin välein eivätkä ne todellakaan olleet superpahoja, vaan niitä samanlaisia kuin aiempinakin päivinä.kotisynnytysEstellan kohdalla lähdimme ainoastaan tsekkamaan tilannetta varmuuden vuoksi, mutta samanlaisia supistuksia oli tullut monena muunakin päivänä. Yhtä hyvin se kerta olisi saattanut olla se kerta, kun ei jaksa taas kerran käydä sairaalalla turhaan ja vauva olisi ihan oikeasti syntynyt kotiin. Tuon päivän supistukset eivät juurikaan eronneet aiemmista, jos viimeistä muutamaa minuuttia ei lasketa.

Meiltä on matkaa sairaalalle vain kymmenisen minuuttia, joten riski siihen etten sinne ehtisi on kai melko pieni. Meillä on kuitenkin kaksi isompaa lasta täällä kotosalla, joten ihan heti ei matkaan lähdetä, vaan ensin odotetaan isovanhemmat meille tai viedään lapset isovanhemmille. Voihan sitä hätätapauksessa ottaa lapset mukaankin ja vanhempani hakevat heidät sitten sairaalalta, mutta ei se lähtö lastenkaan kanssa ihan minuutissa tapahdu. kotisynnytysOlen siis melko varma, että tälläkin kertaa tulen ravaamaan kymmenen kertaa turhaan synnärillä, koska luulen synnytyksen käynnistyneen tai sitten otan riskin ja odotan kotona, kunnes olen aivan varma synnytyksen käynnissä olemisesta. Valitsen mielummin ensimmäisen vaihtoehdon.

Kotona synnyttäminen ihan oikeasti pelottaa minua enkä pidä sitä edes vaihtoehtona. Jos joku voisi luvata minulle, että kaikki menee varmasti hyvin, niin silloin kotisynnytys olisi todellakin varteen otettava vaihtoehto, mutta näin ei kuitenkaan ole. Valitettavasti on aina olemassa riski, että kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan ja tällöin minusta tuntuu turvallisemmalta kaikkien kannalta olla lähellä apua. Suomessa sairaaloissa on ammattitaitoinen henkilökunta ja minusta yksinkertaisesti tuntuu turvalliselta ajatukselta saattaa hauras ihmisen alku maailmaan ammattilaisten avustamana. Sairaala ei ole minulle missään määrin pelottava paikka, vaan paikka, missä ihmisiä autetaan. Pelkäisin varmasti kotona synnyttämistä huomattavasti enemmän ja olisin todella stressaantunut. Minä olen aivan äärimmäisen kiitollinen siitä, että Suomessamme meillä jokaisella on mahdollisuus synnyttää sairaalassa hoitohenkilökunnan avustamana.  kotisynnytysEn missään nimessä sano, että kotisynnytys olisi automaattisesti huono asia. Sanon ainoastaan omasta puolestani, että itse en halua synnyttää kotona, koska koen rauhoittavammaksi ja turvallisemmaksi paikaksi sairaalan. Estellan synnytyksessä synnytyssalikin muistutti enemmän hotellia kuin sairaalaa ja kaikki sujui niin nopeasti, että eihän sillä paikalla oikeastaan väliä olisi ollutkaan. Kummankin tytön synnytyksessä minulla on ollut aivan superihanat kätilöt, joten kokemukseni sairaalasynnytyksistä ovat todella hyvät. Jos siis vain itse voin päättää, niin täältä tullaan synnäri syyskuussa!

Mekko House of Brandonilta

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Synnytystoivelista on se, mikä minulta puuttunut kahdella edellisellä kerralla. En toki sitä ole kummallakaan aiemmalla kerralla kaivannut, koska asiat ovat sujuneet todella nopeasti ja hyvin. Synnytyksen kulusta ei ikinä kuitenkaan tiedä, joten tällä kertaa ajattelin valmistautua vähän paremmin ja tehdä synnytystoivelistan.

Synnytystoivelista on ikäänkuin muistilista hoitavalle kätilölle tai lääkärille toiveistani. Tottakai vauvan sekä itseni vointi on tärkeämpi ja he toimivat tavalla, minkä parhaaksi näkevät. Usein synnytyksissä kuitenkin pystytään toimimaan äidin toivomalla tavalla, mutta tietenkin vauvan tai äidin terveyden ollessa vaarassa toimitaan juuri niinkuin parhaaksi nähdään.synnytystoivelista

Synnytystoivelista

Kivunlievitys

Kivunlievitystä olen tällä kertaa miettinyt todella paljon. Synnytykseni ovat olleet hurjan nopeita ja toisaalta toivoisin tämänkin olevan, mutta mielellään ei enää Estellan synnytystä nopeampi tai kivunlievityksistä on edes turha uneksia. Toisaalta, jos synnytys on nopea, niin mihin sitä kivunlievitystä edes tarvitsee? Dom tässä joku kerta totesi, että eihän edes Estellan synnytyksessä tajunnut, että nyt synnytys ihan oikeasti on käynnissä, ennen kuin tyttö olikin jo melkein maailmassa. Aiemmissa synnytyksissäni olen saanut spinaalipuudutukset, mutta tokalla kerralla puudute ei kuulemma ehtinyt vaikuttaa ennen kuin pieni Estella oli jo ensi parkaisunsa parkaissut. Käytännössä siis vain kerran spinaalipuudutuksesta on ollut hyötyä, mutta psyykkisesti siitä oli hyötyä toisellakin kerralla, heh. Kummallakin kerralla olen myös vetänyt ilokaasua siihen asti, että olen vain maannut hiljaa ja ollut kykenemätön minkäänlaiseen kommunikaatioon, olen todennut sen todella hyväksi. Ilokaasu tulee siis varmasti olemaan yksi kivunlievitys keino synnytyksessäni ja tällä hetkellä ehkä toivon, että lääkkeellisistä kivunlievityksistä se ainoa.

Ilokaasun lisäksi toivon pääseväni kylpyyn niin pitkäksi aikaa, kunnes minulla itselläni tulee olo, että haluan pois. Viime kerrallakin olin kylvyssä jonkun aikaa ja vain muutama minuutti ennen neidin syntymää itse halusin pois makaamaan sängylle. Oikeastaan minulla oli koko synnytyksen ajan olo, että minä tein mitä mikä tuntui hyvältä ja niin toivon mahdollisimman paljon menevän tässäkin synnytyksessä.

synnytystoivelista

Ei käynnistystä

Toivon todella paljon, että synnytystäni ei tarvitse käynnistää. Minulla on kokemusta niin käynnistetystä kuin luonnollisesti käyntiin lähteneestäkin ja voi että, kuinka paljon iisimpi jälkimmäinen kokemus oli. Toki lähes aina käynnistykseen on jokin lääketieteellinen syy, joten sinänsä toiveillani tämän asian suhteen tuskin on väliä.

Ei ylimääräisiä toimenpiteitä

En mielelläni haluaisi episiotomiaa, koska kaksi aiempaakin ovat tulleet hyvin ulos ilman epparia tai repeämiä. Mikäli episiotomia joudutaan tekemään, niin toivoisin siitä keskusteltavan kanssani. Toki hätätilanteissa toimitaan nopeasti ilman lupien pyytämistä. Toivon myös, että synnytystä ei vauhditeta oksitosiinitipalla. En myöskään haluaisi saada oksitosiinia vauvan syntymisen jälkeen istukan syntymisen nopeuttamiseksi. Scalp-anturit sekä KTG-käyrät saavat tietenkin seurata vauvan hyvinvointia koko synnytyksen ajan.synnytystoivelista

Synnytysasento

Miksi lähteä nyt soloilemaan, kun hyväksi havaittu asento on jo löytynyt. Aiemmissa synnytyksissä olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa ja näin ajattelin tälläkin kertaa. Itselleni asento tuntuu jo tutulta ja turvalliselta.

Eväät

Aiemmissa synnytyksissä ei minulla ole ollut mitään evästä mukana, eikä minulla olisi kyllä ollut aikaa syödäkään. Synnytyksistä ei kuitenkaan ikinä tiedä, joten varmuuden vuoksi jotain pientä snäkäriä ajattelin ottaa matkaan. Onhan se mukava syödä vaikka suklaata muutama rivi (tai levy), jos synnytys kestää parikymmentä tuntia.

Synnytyksen jälkeinen aika

Kenenpä ykköstoiveena nyt ei olisi saada vauvaa heti rinnalle. Se hetki on niin uskomaton, kun rankan suorituksen jälkeen rinnallesi nostetaan pieni kultaakin kalliimpi aarre. Tottakai siis toivon, että synnytyksessä kaikki menee hyvin ja vauva olisi tarpeeksi hyvävointinen olemaan kanssani heti ensihetkistä lähtien. Toivon myös, että istukan annettaan sykkiä loppuun asti ja kylvettää ei tarvitsisi samantien, vaan voisimme rauhassa tutustua pikkuiseen ilman ylimääräistä sählinkiä. Mitä istukkaan tulee, niin ei minulla ole minkäänlaista tarvetta nähdä sitä ja en todellakaan aio kuskata sitä kotiin. Istukka saa lentää jäteastiaan ja minä katselen istukan sijaan mieluummin pientä tulokasta. Toivon, että imetys sujuu niinkuin edelliselläkin kerralla ja saisin rauhassa imettää ensimmäisen kerran vielä salissa.

 

LUE MYÖS

MIKSI EN TEHNYT JOULUSTAMME POSTAUSTA

FLUNSSA TAI VERISYÖPÄ

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Nuorempana suunnittelin adoptoivani kaikki lapseni, koska en yksinkertaisesti kestänyt edes ajatusta itse synnytyksestä. Olin kuullut ihan liian monta kauhutarinaa, kuinka synnytys on ihan horroria ja kaikki menee pieleen joka tapauksessa. Olin myös itse googlaillut ihan liikaa synnytyksen kulusta lapsivesiemboliaan ja lisännyt synnytyspelkoani entisestään. Ensimmäisen raskauden aikana kävin myös synnytyspelkopolilla, missä heitin ilmoille jopa mahdollisen halukkuuden suunniteltuun sektioon. Kätilö kuunteli pelkojani, oli ymmärtäväinen, mutta kertoi minulle faktoja sektiosta sekä alatiesynnytyksestä. Hän loi minuun uskoa, että suurinosa synnytyksistä menee hyvin ja toipuminen sektiosta olisi huomattavasti pidempi prosessi. Tuon keskustelun jälkeen pelkäsin enemmän sektiota kuin synnytystä, joten suunniteltu sektio ei missään määrin ollut enää edes ajatuksen tasolla oleva kaukainen toive. Ensimmäisen raskauden aikana synnytys oli täysin tuntematon asia ja kuuntelin kauhulla muiden äitien tarinoita synnytyksestä. Ensimmäisen synnytykseni jälkeen totesin synnytyksessä mukana olleelle kätilölle, kuinka helppo synnytys oli ja kuinka kaikki meni todella hyvin. Kätilö totesi tällöin minulle, että suurin osa synnytyksistä menee niinkuin minulla, mutta jostain syystä nettiin ei kerrota niitä hyviä kokemuksia eikä vauvapiireissä jaeta niitä hyviä kokemuksia.synnytyspelko Estellan raskausaikana pieni synnytyspelko alkoi jälleen nostaa päätään. Amelien synnytys oli mennyt liian hyvin. Voisiko vielä toinenkin synnytys mennä yhtä hyvin. Toki synnytys sattui, mutta se kipu oli jotenkin ns. luonnollista kipua (vaikka ensimmäinen synnytykseni olikin käynnistetty ja silloin supistukset huomattavasti rajumpia ja tulivat tiheämmin). Pelkäsin synnytystä ja raskauden edetessä huomasin stressaavani enemmän ja enemmän lähenevää synnytystä. Estellan synnytys oli vieläkin helpompi kuin Amelien. Lähdimme sairaalassa käymään vaan varmuuden vuoksi ja parin tunnin sisällä neiti oli jo ulkona. Jos olisin ollut kotona niin kauan kuin pystyin, niin pikkukakkonen olisi syntynyt eteisen lattialle tai vähintään autoon. Dom on myöhemmin pari kertaa sanonut, että meikä on kauemmin vessassa asioilla kuin synnyttämässä. Minulla on siis takana kaksi synnytystä, mitkä mielestäni kumpikin ovat menneet paremmin kuin hyvin. Olemme kummatkin vauvan kanssa voineet hyvin ja toipumiseni on ollut todella nopeaa. Miksi ihmeessä siis taas stressaan synnytystä?synnytyspelkoKukaanhan ei ole luvannut minulle, että kolmas synnytys menisi yhtä hyvin kuin kaksi edellistä. Itse asiassa tuntuu jopa mahdottomuudelta, että yhdelle ihmiselle voisi sattua vielä kolmannenkin kerran näin helppo synnytys. Hävettää ehkä hieman myöntää näiden hyvien kokemusten jälkeen, mutta oikeasti minua pelottaa synnytys. Kipu ei ole se asia, mitä pelkäisin eniten. Kipu on vain kipua ja loppuu ajallaan, mutta sen sijaan pelkään komplikaatioita. Pelkään sitä, että oma henkeni tai vauvamme henki on vaarassa. Ensimmäisellä kerralla pelkäsin vain vauvan puolesta, mutta nyt jo kahden pienen lapsen äitinä olen alkanut pelkäämään myös omasta puolestani. Mitä, jos kaikki ei menekään niinkuin pitää? Turhahan tätä asiaa on stressata, koska tämä on yksi niistä miljoonista asioista minkä kulkua en yksinkertaisesti voi itse päättää. Silti huomaan varsinkin öisin herätessä miettiväni tulevaa syksyä ja synnytystä. Kummatkin synnytykseni ovat olleet todella nopeita. Ehdimmekö tällä kertaa edes sairaalaan? Faktahan on, että meiltä sairaalaan ajaa runsas 10min, joten uskon ihan hyvin sinne ehtivämme, mutta jostain syystä aivoni ovat taas alkaneet pohtimaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Synnytykseen on vielä aikaa melko paljon, joten yritän olla ajattelematta sitä asiaa liikaa. Pitäisi taas kerran muistuttaa itseäni siitä, että kaikki asiat eivät yksinkertaisesti ole omissa käsissäni  ja on vain luotettava taivaan Isää, jonka käsissä on aivan kaikki. Murehtimalla en voi muuttaa mitään.