Kummatkin lapsemme onneksi vielä kulkevat kanssamme eivätkä lähde itsekseen omaa pihaa kauemmaksi. Viimeistään nyt on kuitenkin myönnettävä se tosi asia, että lapset kasvavat aivan liian nopeasti ja ennemmin kuin huomaammekaan on meidän vanhempienkin vähän löysättävä rajoja. Ameliella alkaa syksyllä esikoulu ja sinne vielä saamme hänet aina viedä sekä hakea, mutta koulun alkaessa taitaa neiti haluta jo välillä kulkea matkoja ilman äitiä ja iskääkin. Varmasti jokainen vanhempi haluaisi saattaa lapsensa vielä yliopistoonkin ja vahtia jokaista askelta, mutta fakta vaan on, että lasten on pikkuhiljaa saatava hieman lisää liikkumatilaa myös itsekseen, kun ikävuosia tulee lisää. Onneksi minulla on vielä vuosi aikaa totuttautua siihen ajatukseen, että esikoinen alkaa kulkemaan yksinään koulumatkoja. Olemme käyneet lukuisia keskusteluja aiheesta Domin kanssa ja miettineet, kuinka voisimme lisätä lapsen turvallisuutta hänen liikkuessa enemmän yksinään ilman meitä vanhempia. Tietenkin vanhempina olemme opettaneet lapsillemme kuinka varotaan autoja, käytetään suojatietä ja kuljetaan tien reunassa yms. Mutta on niin paljon, mitä ei voi ennakoida. Vaikka luottaisimme pienten lastemme käyttäytyvät hyvin, niin emme voi olla varmoja, että kaikki aikuiset ihmiset käyttäytyisivät hyvin. Olemme useasti keskustelleet Domin kanssa siitä kuinka puhelin tavallaan toisi lapsille turvallisuutta, mutta toisaalta puhelin pienellä lapsella lisää myös turvattomuutta. Alueellamme asuu todella paljon lapsia, joista suurin osa kävellessään/polkiessaan pyörällä kouluun käyttävät matkan aikana puhelinta, jolloin puhelin luonnollisesti turvallisuuden sijaan lisääkin riskiä esim. jäädä auton alle. En muutenkaan ole aivan vakuuttunut siitä, että seitsemän vuotias tarvitsisi älypuhelinta. Aikuisetkaan eivät tunnu handlaavan älypuhelimen käyttöä, niin kuinka ihmeessä voisimme vaatia sitä pikkuihmisiltä. Kuinka moni aikuisista käyttää puhelinta ajaessaan ja lisää suuresti onnettomuusriskiä näin? Kuinka moni pikkulapsi ei ehkä huomaa katsoa autoja katsoessaan puhelintaan? Onhan puhelimessa toki omat hyvätkin puolensa, nimittäin sillä saa yhteyden läheisiin. Syy miksi minä halusin ehdottomasti, että lapsella koulun alkaessa olisi puhelin, on nimenomaan siksi, että minä saan lapseen yhteyden ja hän minuun. Jollyroomin sivuilta löysin GPS-kelloja, minkä avulla pystyy soittamaan ja täytyy sanoa, että fiilistelin semi paljon kyseistä toimintoa. Lapsellani olisi väline, millä hän saa minut kiinni, mutta ei voi katsella oman mielensä mukaan eri videoita Youtubesta. Kello tuskin myöskään koukuttaa katsomaan sitä koko koulumatkaa, vaan lapseni voi edelleen keskittyä katselemaan liikennettä. Kellossa on paljon myös muita toimintoja, mitä halutessaan voi käyttää. Kellossa on myös GPS- seuranta, minkä käyttöönottamista olemme myös miettineet useammalta kantilta. Tällä hetkellä olemme todenneet, että emme halua seurata lapsemme menoa GPS-seurannan avulla. Meidän perheessä kellosta käyttöön tulevat toiminnot ovatkin siis itse aika, soittomahdollisuus minulle ja Domille sekä mahdollisuus soittaa Amelielle, ääniviestit joita kellon avulla myös pystyy lähettämään ja tietysti hätätilanteen tullessa kellosta löytyy myös hälytysnappi.  Mutta nyt kello toimii vielä ainoastaan normaalina kellona ja nautin vielä vuoden verran siitä ajatuksesta, että saan saattaa Amelien esikouluun ja hakea hänet sieltä! 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tänä aamuna makoilin sängyssäni odottaen, että Dom ja työt tulevat “herättämään” minua. Pian ovelle tultiin ja sain maailman ihanimmat äitienpäiväonnittelut lahjoineen, kortteineen sekä aamupaloineen. Dom ja tytöt kömpivät viereeni sänkyyn. Nuorimmainen ehti syödä kakkupalaseni ennen kuin itse ehdin sitä edes maistaa. Kermavaahdot suupielillä pikkuneiti moiskautti suulleni oikein kunnon pusun. Luin Amelien tekemää korttia ja itkin onnesta, kortin luettuani isompi neiti totesi rakastavansa minua. Dom oli suunnitellut tyttöjen kanssa aivan ihanan aamun minulle ihan parhaasta lahjasta puhumattakaan, nimittäin taulusta, missä oli aivan äärettömän rakkaita ihmisiä, perheeni.  Siinä minä makasin kolmen murusen ympäröimänä ja tietenkin yksi vatsassani. Olin niin onnellinen, että tirautin monta kyyneltä. Olin niin onnellinen, että minulla on kaksi aivan ihanaa tytärtä, joiden ansiosta olen saanut uuden aivan ihanan nimen, äiti. Tänä aamuna asteikolla nollasta kymppiin oli onnellisuus- sekä kiitollisuusleveli jossain 11- paikkeilla. En voinut lakata kiittämästä taivaan Isää. Kuinka olenkaan etuoikeutettu, että saan olla pian kolmen lapsen äiti ja tämän lisäksi minulla on itselläni aivan mahtava äiti, joka on aivan huikea esikuva, mutta myös yksi parhaista ystävistäni. Oman elämän täytti tänään suuri rakkaus, kiitollisuus ja onnellisuus, mikä illemmalla vaihtui hieman syvällisemmäksi pohdinnaksi ja keskusteluksi Domin kanssa. Ja kyllä, taisin jälleen tirauttaa pari kyyneltä myötätunnosta, pahasta olosta sekä siitä, että en tiedä kuinka voisin nostaa tänään heitä, jotka tarvitsevat sitä tänään ehkä enemmän kuin koskaan.Iltapäivällä luin uutisia ja tajusin, että eilen on vietetty lapsettomien lauantaita. Kaikessa synttärihulinassa en ollut muistanut koko päivää. En muistanut mainita sanallakaan asiasta blogissani, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt ja olisin halunnutkin. Eilen vietettiin heidän päiväänsä, joille tämä päivä on ehkä yksi rankimmista koko vuodessa. Tämä päivä ei ole kaikille vain onnea, iloa ja rakkautta. Tämä päivä on monelle surua, tuskaa ja muistutusta siitä, mitä ei ole koskaan saanut kokea. Tämä päivä herättää monissa vahvoja tunteita, mutta surullinen tosiasia on ettei kaikkien tunteet ole onnen tunteita, vaan päinvastoin.

Kuka sitten edes on äiti, kenelle saa toivottaa hyvää äitienpäivää? Oliko äiti Teresa äiti, vaikka ei koskaan ollut synnyttänyt? Entäpä ne äidit, joiden lapset eivät milloinkaan päässeet maailmaan asti? Entäpä lapsensa myöhemmin menettäneet äidit? Entä ne äidit, jotka huolehtivat lapsista, joiden biologiset äidit eivät kyenneet pitämään heistä huolta? Entäpä ne naiset, jotka hoivaavat ja huolehtivat kaikista ympärillä olevistaan niin kuin äiti Teresa? Kyllä, he ovat äitejä ja ansaitsevat saada hyvää äitienpäivä-toivotukset yhtä oikeutetusti kuin minäkin. Näille äideille haluan toivottaa vielä erityisen hyvää äitienpäivää!

Äitiys on varmasti maailman hienoimpia asioita ja mielestäni sitä saa ja kuuluukin juhlia (niinkuin myös isäinpäivää), mutta on tärkeää myös muistuttaa itseään ettei äitiys ole itsestäänselvyys. Ollaan kiitollisia lapsista, äideistä sekä äidillisistä ihmisistä. Äitiys on upeaa, mutta se ei arvoita sinua, kuka sinä olet. Sinä olet upea, tärkeä ja arvokas olitpa sitten äiti tai lapseton. Halusin tämän vielä ääneenkin sanoa, vaikka itsestäänselvyyshän sen pitäisi kaikille olla!

Loppuun haluan vielä laittaa yhden lempikuvistani, mikä on niin täynnä siskosten välistä rakkautta jo nyt, että itku meinaa tulla siitäkin! Tämä päivä on oikeesti ollut ihan huippu ihana, vaikka itkuakin on riittänyt niin ilosta kuin surullisistakin asioista. Eikä raskaushormoonit varmasti ainakaan helpota tätä tunnemyräkkää.

 

LUE MYÖS

VIIMEINEN KIRJOITUS PORNOSTA

ONNELLISEN PARISUHTEEN AVAIMET

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kuinkakohan monta kertaa googlesta on yritetty hakea vastausta otsikossa esitettyyn kysymykseen? Onko täydellistä ikäeroa edes olemassa?Meidän tytöillä on ikäeroa nelisen vuotta ja näin äkkiseltään minulla ei juurikaan ole pahaa sanottavaa siitä ikäerosta. Kun Estella syntyi odotti Amelie pikkusiskoaan jo innolla. Amelie ei ole milloinkaan ollut tippakaan mustasukkainen, vaan suorastaan palvonut pikkusiskoaan. Edelleen kieltäessäni Estellaa (esimerkiksi puremasta sohvaan reikiä) Amelie puolustaa aina siskoaan ja sanoo, että ei Estella sitä tahallaan tehnyt, hän ei vaan ymmärrä vielä. Viimeisen kuukauden aikana tytöt ovat alkaneet jo leikkimäänkin keskenään, joten turhaan murehdin sitä ettei Amelielle olisi milloinkaan pikkusiskosta leikkiseuraa. Toki leikit ovat hyvin yksinkertaisia ja Amelie lähinnä leikittää Estellaa, mutta olipa leikit millaisia hyvänsä, niin tytöt joka tapauksessa touhuavat yhdessä.Estellan vauva-aika oli mielestäni äärimmäisen helppo. Amelie oli jo neljä vuotias, joka on aina ollut hyvin omatoiminen neiti ja auttoi mielellään myös siskonsa hoidossa. Neljän vuoden ikäero on tuntunut ihan superhelpolta ikäerolta. Jos haluaa kaiken menevän mahdollisimman helposti ja vaivattomasti, niin suosittelen lasten ikäeroksi neljä vuotta. Toki, kuka sen tietää, kuinka suuri osuus todellisuudessa on myös lastemme luonteilla, mutta mielestäni kummankin neidin kanssa on mennyt aika chillisti. Ei ole ollut kahta vaippaikäistä samaan aikaan, toinen ei missään vaiheessa ole ollut mustasukkainen, vaikka toinen ei vielä puhetta ole ymmärtänyt niin toinen on, isompi on jo osannut pukea itsensä ennen pikkuisen syntymää ja yötkin ollaan nukuttu hyvin. Saattaa siis hyvinkin olla, että minulla on useamman lapsen äitinä melko ruusuinen kuva arjesta. Jännä nähdä miten arki sujuu uuden tulokkaan synnyttyä, kun Estella on vasta pari vuotias. Ameliehan täyttää jo kuusi ja odottaa taas kerran innolla uutta pikkusisarustaan ja olen aivan varma, että hän haltsaa isosiskon roolin tälläkin kertaa vähintään yhtä hyvin kuin viime kerrallakin. Estellan suhtautuminen pikkutulokkaaseen hieman jännittää. Pelkään, että Estella on melko mustasukkainen minusta ja ei ehkä ole niin innoissaan uudesta perheen pienimmästä. Uskon kyllä Estellankin ajan kanssa tottuvan pikkusisaruksen läsnäoloon, mutta veikkaan ettei arki lähde ihan yhtä helposti rullaamaan kuin edellisellä kerralla tuodessamme vauvan kotiin. Faktahan myös on, että syksyllä perheessä on kaksi hyvin pientä, jotka kummatkin tarvitsevat todella paljon apua arkisissa asioissa kuten pukemisessa yms. Varmasti arki tulee olemaan erilaista, kun pienimmillä on vain pari vuotta ikäeroa kuin sisarusten kanssa, joilla oli neljä vuotta ikäeroa. Innolla odotamme pikkukaveria saapuvaksi ja sittenhän sitä nähdään, miten arki lähtee rullaamaan. Varmasti tärkeää on yrittää jutella ja valmistella myös Estellaa tulevaan. Amelie keskustelee vauvasta monta kertaa päivässä, mutta Estella ei tietenkään vielä samalla tavalla ymmärrä koko vauva-touhua. Olen kuitenkin täysin varma, että meidän neitien joukkoon mahtuu paremmin kuin hyvin vielä yksi tiimiläinen. Meidän tytöt rakastavat aivan suunnattomasti toisiaan ja olen varma, että rakkautta riittää myös uudelle sisarukselle. Meidän kolmikko on varmasti aivan mieletön jengi <3 Kuvissa olevat tyttöjen mekot ja leggingsit ovat saatu YO ZEN:lta. YO ZEN:en laadukkaat materiaalit ja ajaton design todellakin takaa, että YO ZEN– tuotteet tulevat käyttöön uudelleen ja uudelleen sesonkien vaihtuessa. Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka lastenvaatteiden pitää kestää pesua ja kulutusta, mutta miellyttää myös silmää. Satsatessani lastenvaatteisiin toivon vaatteiden olevan käyttökelpoiset vielä useista pesukerroista huolimatta ja parasta on, jos myös pikkusisko voi vielä käyttää isosiskonsa vanhoja vaatteita. YO ZEN:n mekot tyttöjen päällä ovat kestäneet heidän kiipeilyään, remuamista sekä pesukertoja ja ne ovat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. On siis todellakin ilo suositella YO ZEN:en tuotteita myös teille lukijoillemme.

LUE MYÖS

LÄHETE SIKIÖN NIPT-TUTKIMUKSEEN

“OLIKO KOLMAS LAPSI VAHINKO?”

LAPSESTA FIKSU RAHANKÄYTTÄJÄ

KUTSUITKO TOISTA HUOMIONHAKUISEKSI? EIKÖHÄN ME KAIKKI OLLA.

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Viime viikonloppu opetti minut olemaan jokaisesta hetkestä entistäkin kiitollisempi ja nauttimaan jokaisesta hetkestä rakkaiden ihmisten kanssa vieläkin enemmän. Vastoinkäymiset opettavat arvostamaan niitä elämän arkisia hetkiä ja sitä, kuinka pienessä hetkessä kaikki voisi muuttua ja olla toisin. Elämässä kyse on juurikin siitä arjesta ja arkisista hetkistä. Ulkomaanmatkat ja reissut ovat vain kirsikka kakun päällä, mutta eihän se kirsikkakaan miltään maistu ilman sitä kakkua. Ja oikeastaan se itse kakku on sitä kirsikkaa miljoona kertaa parempaa, näin koen myös oikeassa elämässä. Parhaimmat hetket ovat juuri ne arkiset hetket rakkaiden kanssa ja kirsikka kakun päällä on kaikki reissut sun muut.Viikonloppuna nukuin päiväunia Estellan vierellä hänen ollessaan kuumeessa. Aina hieman havahtuessaan hän hoki äitiä ja veti minua entistäkin lähemmäs itseään. Se oli arkinen pieni hetki, mutta sitäkin tärkeämpi. Minulla ei ollut mihinkään kiire. Olimme kaksin kotona, joten olin hänen vierellään koko päivän, myös hänen nukkuessaan. Katselin pientä tuhisevaa aarretta, pidin kiinni hänen kädestään ja nautin jokaisesta hetkestä, kun sain vain ihastella häntä ja olla hänen vierellään. Tirautin pari kyyneltä ja kiitin taivaan Isää, että saan olla äiti kahdelle aivan ihanalle ja rakkaalle tytölle.

En missään nimessä pidä itsestään selvyytenä tätä kaikkea. Jokainen päivä näiden aarteiden kanssa on lahja, kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Jokaisesta hetkestä, kun olen heidän kanssaan, olen aivan äärimmäisen kiitollinen. Olen mielettömän kiitollinen, että vierelläni on rakastava mies ja yhdessä saamme seurata näiden pienten aarteiden kasvamista.

Pohdimme Domin kanssa viikko sitten tapoja, miten pystymme opettamaan lapsemme fiksuiksi rahankäyttäjiksi. Fiksulla rahankäyttäjällä emme kumpikaan tarkoita itsekästä pihiä ihmistä, jolle tärkeintä on raha, ei todellakaan. Toiveemme olisi opettaa lapsemme ennen kaikkea olemaan anteliaita ja ymmärtämään, että raha on vain  rahaa. Tämän lisäksi haluamme opettaa lapsemme kiitolliseksi pienistäkin asioista, niin että he voivat nauttia elämästään ilman taloudellisia rikkauksiakin. Haluamme opettaa lapsemme säästämään ja ajattelemaan tätä päivää pidemmälle. Haluamme opettaa lapsemme ymmärtämään, että raha ei kasva puussa ja sen eteen tarvitsee tehdä töitä. Haluamme opettaa lapsemme kiitollisiksi jokaisesta eurosta, minkä he saavat, niin etteivät he koskaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Järkevä rahankäyttäjä ei myöskään tarkoita sitä, ettei milloinkaan voisi rahoillaan mitään tehdä. Haluamme opettaa lapsiamme näkemään, että he voivat myös satsata rahallisesti heille tärkeisiin asioihin, mutta rahaa ei tule itsestään, vaan sitä varten joutuu näkemään vaivaa.Omassa lapsuudessani vanhemmat onnistuivat opettamaan yhden mielestäni tärkeimmistä asioista, mitä raha-asioihin tulee. Meidän perheessä raha oli aina vain rahaa ja tämän haluan myös opettaa omille lapsilleni. Rahalla et voi ostaa rakkautta, perhettä, ystäviä tai terveyttä. Raha voi helpottaa monia asioita, mutta ei missään nimessä takaa onnellisuutta. Toinen tärkeä asia mitä omassa lapsuudessani opein, oli vieraanvaraisuus. Apua tarvitsevia autettiin, kotimme oli aina avoin niin ystäville, tutuille kuin vähän tuntemattomillekin. Näillä kahdella neuvolla pääsee mielestäni pitkälle, mutta päätimme opettaa lapsillemme myös hieman rahankäyttöä.Domin kanssa emme kumpikaan muista omasta lapsuudestamme, että meidän vanhempamme olisivat kertoneet meille tulojaan tai menojaan. Minun eikä Domin vanhemmat eivät halunneet meidän lapsien huolehtivan raha-asioista, mitä toisaalta arvosta todella paljon. Eikä sekään tapa ihan vihkoon voinut mennä, koska kumpikaan Domin kanssa emme ole sössineet raha-asioitamme. Omassa perheessämme päätimme kuitenkin raottaa vähän menojamme ja tulojamme lapsillemme.

Hommahan lähti siitä, kun Amelie kertoi listaansa, mitä hän kesällä haluaisi tehdä. Lista oli loputtoman pitkä ja ennen listan puoliväliä olisivat rahamme jo auttamattomasti loppu. Nyt oli siis hyvä hetki jutella neidin kanssa hieman raha-asioista. Raha- käsitteenä on vielä 5-vuotiaalle hieman hankala. 5-Vuotias kuvittelee säästöpossunsa sisällä olevan 100 euroa riittävän mihin tahansa hankintaan, niinhän asia ei kuitenkaan ole. Päätin siis hieman havainnollistaa raha-asioita tyttärellemme.Pyysin Amelieta hakemaan huoneestaan kymmenen lego-palikkaa. Kasasimme legoista tornin ja kerroin Amelielle, että tämän verran saamme kuukaudessa rahaa. Näytin kuinka monta lego-palikkaa menee ruokaa, vakuutuksiin, asuntoon, bensaan, harrastuksiin yms. Lopuksi ei jäänyt montaakaan lego-palikkaa. Kerroin neidille, että nämä loput kaksi lego-palikkaa voimme käyttää juuri niinkuin itse haluamme. Voimme laittaa lego-palikat säästöön, jotta voimme myöhemmin esimerkiksi matkustaa tai voimme nyt mennä Leos leikkimaahan, jolloin rahaa ei jää säästöön matkaa varten. Kerroin myös Amelielle, että matkaa varten lego-palikoita tarvitaan 10 eli yhden kuukauden lego-palikoiden säästö ei riitä reissua varten, vaan meidän pitää luopua monista menoista, että voimme tehdä jotain arvokkaampaa. Neiti tuntui tajuavan homman todella hyvin ja ymmärsi, että kaikkea ei voi tehdä, vaan on tehtävä valintoja.

Koimme tämän tavan hyväksi selittää lapselle raha-asioista. Meillä ainakin 5-vuotias tuntui ymmärtävän homman nimen todella hyvin. Näin lapsi ymmärtää, että rahaa ei ole loputtomasti.

ps. Demonstratiossani olevat lego-palikat eivät kuvaa meidän taloustilannettamme, vaan määrät olivat täysin keksittyjä. Tämän tarkoituksena oli ainoastaan kertoa tyttärellemme, että rahaa tulee ja sitä menee ja siitä pitäisi myös säästää.

LUE MYÖS

RASKAANA, VAIKKA RASKAUSTESTI NEGATIIVINEN

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTA

KUN ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ EI ENÄÄ OLE VÄLIÄ

RIITTÄMÄTTÖMYYDEN TUNTEITA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Vauvapalstoilla pyörii tasaiseen tahtiin pohdintoja onko mahdollista olla raskaana, vaikka raskaustesti on negatiivinen. Useimmiten kyse on siitä, että naiset malttamattomina tekevät raskaustestejä jo hyvin aikaisin ja tällöin raskaus ei vielä testissä näy, vaikka raskaus olisikin alkanut. On kuitenkin myös tapauksia, joissa virtsatesti ei raskautta jostain syystä ole näyttänyt, vaikka viikkojen mukaan raskauden testissä pitäisikin näkyä.raskaana, vaikka raskaustesti negatiivinenItse olen jo toista kertaa kuulunut tähän porukkaan kenellä raskaus ei syystä tai toisesta ole normaalissa testissä näkynyt. Estellaa odottaessani raskaus todettiin verestä ja myöhemmin tein vielä kotona testin, mikä oli negatiivinen (älkääkä kysykö, mikä ihmeen järki oli testiä kotona enää edes tehdä). Ihmettelin todella suuresti tulosta, koska olin jo nähnyt pienen sydämen sykkivän ultrassa. Kysyin myöhemmin asiaa lääkäriltä, joka epäili testin yksinkertaisesti olleen viallinen. Näin itsekin silloin ajattelin. Tästä raskaudesta ehdin tekemään myös useamman negatiivisen testin, mutta kun päiviä kului ja aloin oksentamaan, niin olin täysin varma raskaudesta. Samoihin aikoihin olin sairaalassa migreenini takia ja he kyselivät raskauden mahdollisuutta. Kerroin olevan mahdollista ja jopa epäileväni olevan raskaana, joten he tekivät virtsasta tehtävän testin. Se oli myös negatiivinen. Seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja pyysin saada lähetettä verikokeeseen, missä mitataan HCG- arvo. Arvo oli n. 9 000 muistaakseni ja normaalien testien pitäisi näyttää raskaus arvon ollessa n. 20.raskaana, vaikka raskaustesti negatiivinenEn todellakaan tiedä miksi kohdallani raskaustestit eivät ole positiivista näyttäneet, vaikka selkeästi olen raskaana ollut. Onko jokainen raskaustesti ollut viallinen myös se yksi sairaalassa tehty vai onko yksinkertaisesti niin, että kaikilla normaalit raskaustestit eivät raskautta näytä. Juttelin asiasta myös gynekologini kanssa ja hän totesi, että näin joillekin ihmisille välillä käy ja tästä syystä joskus raskaus saatetaan todeta vasta hyvinkin myöhään.

Onko muilla kokemusta negatiivisesta raskaustestistä raskausaikana?

LUE MYÖS

OKSENTELUA JA ENSIMMÄISET RASKAUSKUVAT

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Varmasti monessa lapsiperheessä aamut ovat kiireisiä ja hektisiä. Kuuntelin tänä aamuna muutamien äitien keskustelua, missä he puhuivat niistä kuuluisista järkyttävistä arkiaamuista. Eiköhän me kaikki tiedetä se fiilis, kun kaikki on hukassa, lapset eivät ole yhteistyöhaluisia, puoliso ei anna parastaan, itsestä puhumattakaan ja nämä aamut usein vielä päättyvät esimerkiksi kananmunan hajoamiseen lattialle. Nämä äidit olivat ilmeisesti väsyneet jatkuviin katastrofi-aamuihin. He miettivät pitäisikö lapset opettaa syömään nopeammin, koska syömiseen saattaa lapsilla höpöttelyn lomassa upota jopa 30 minuuttia. Pukeminen taas ei kuulemma suju ikinä hyvin ja koko perheellä on mennyt hermot jo ennen edes ovesta ulos astumista. Keskustelussa äidit miettivät, kuinka lapset pystyisivät pukemaan, syömään ja toimimaan aamuisin reippaammin. Mietin itse mielessäni, että herääminen hieman aikaisemmin saattaisi ratkaista aamun kiiret. En tietenkään sanonut sitä ääneen, mutta en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi aamut pitäisi tehdä kaikille kiireisiksi, kun lopputuloksena jokaiselta palaa käpy jo aamutuimaan.Meidän perheessä 8.30 pitää esikoisen olla päiväkodissa, jonka jälkeen Dom tai minä teemme hommia ja toinen hoitaa Estellaa. Arkiaamuna pitää siis astua ulos ovesta n. 8.00, jos menemme kävellen ja autolla mentäessä viimeistään 8.20. Meidän perheessä ei siis kyse ole mistään superaikaisista aamuista ja varmasti tilanne on eri, jos vanhemmat menevät esimerkiksi töihin huomattavasti aikaisemmin. Siitä huolimatta, että ulos ovesta pitää olla vasta kahdeksan aikoihin, niin meillä herätään viimeistään varttia yli kuusi. Monet ihmettelevät, miksi meillä herätään niin aikaisin, mutta siihen on todella iso syy. Nimittäin meidän lapset (sekä minä ja Dom) tarvitsevat rauhalliset pitkät aamut. Meidän aamuihin kuuluu pitkiä keskusteluja ja yleensä pelaamme pari uuno-peliäkin. Kun varaa hyvin aikaa aamuihin, ei missään vaiheessa meinaa mennä hermot kiireeseen, vaan taaperonkin voi antaa ihan rauhassa pukea itseään sen 15 minuuttia. Lapset ja puoliso tuntuu huomattavasti mukavemmilta, kun ei ole järkyttävä kiire ja stressi kaikilla.miten saada lapsiperheen aamut toimiviksiMyös me Domin kanssa tarvitsemme rauhalliset aamut tai koko päivä ei todellakaan ala hyvin. On ihana herätä rauhassa, hakea tytöt huoneestaan, makoilla koko perheenä pitkään meidän sängyssä jutellen tulevasta päivästä ja aloittaa uusi päivä ilman kiireitä. Pari kertaa olemme nukkuneet pommiin ja ne aamut eivät todellakaan ole olleet parhaimmistoa (suoraan sanottuna silloin ei mennyt mikään putkeen). Tunti on liian vähän ainakin meidän lapsille pukea, hoitaa aamupesut ja syödä, se yksinkertaisesti aiheutti kiireen ja hektisen fiiliksen. Jos teidän perheessä aamut ovat yhtä katastrofia, niin suosittelen kokeilemaan herätä edes 15 minuuttia aikaisemmin. Usko tai älä, mutta 15 minuuttia aamussa tekee paljon, varsinkin lasten kanssa.miten saada lapsiperheen aamut toimiviksiTottakai ymmärrän, että kaikissa perheissä ei yksinkertaisesti pystytä heräämään edes 15 minuuttia aiemmin. Jos vauva on valvottanut koko yön, niin varmasti jokainen minuutti, mitä saa nukkua on tärkeä. Katsotaan miten meilläkin aamurutiinit muuttuvat, kun beibi syntyy. Mutta on varmasti vanhempia ja valitettavasti lapsiakin, jotka katsovat ruutua iltamyöhään ja tämän takia nukkumaanmeno myöhästyy, aamulla nukutaan pidempään ja luonnollisesti aamuista tulee kiireisiä. Suosittelen siis ihan superlämpimästi kokeilemaan mennä nukkumaan hieman aikaisempaa ja herätä hieman aikaisempaa. Saattaa olla, että yllätyt positiivisesti. Hyvin nukutun yön jälkeen ilman kiireitä ei harmita ollenkaan, vaikka joudut etsimään tovin lapsesi hukkunutta sukkaa ja kadonnutta pipoa. Rentoja aamuja kaikille!

LUE MYÖS

MEILLE TULEE VAUVA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Suuret kiitokset kaikille onnitteluista♥ Onnitteluita tuli paljon, joten emme ole vielä ehtineet vastata kaikkiin onnitteluihin, mutta vastaamme kyllä ajallaan jokaiselle! Kiitokset myös jokaisesta kysymyksestä ja postaustoiveesta raskauden tiimoilta. Blogimme ei ole muuttumassa pelkäksi “odotus-blogiksi”, mutta nyt alussa varmasti muutama postaus koskee raskautta. Ajatuksena oli kertoa tytöille raskaudesta vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, mutta runsas oksenteluni alkoi herättämään hieman kysymyksiä, joten päätimme kertoa raskaudesta jo aiemmin. Tytöt saivat kuulla raskaudestani siis jo hyvin alkuvaiheessa, kun olin vasta raskausviikolla 8. Dom kertoi tytöille raskaudesta piirtämällä kuvia ja Amelien piti arvata, kuka kuvassa on. Neljä ensimmäistä hahmoa Amelie arvasi oikein, siinähän oli äiti, iskä, Estella ja Amelie, mutta seuraava tyyppi herätti hieman kysymyksiä. Dom piirsi vatsaani vauvan ja tämän jälkeen Amelie luuli kuvassa olevan siskoni perhe, jonka perheessä on kolme lasta. Dom joutui hieman auttamaan ja sanoi, että Amelien ensimmäinen arvaus oli oikein ja kyseessä oli kyllä meidän perhe, mutta kuka tämä yksi tyyppi on. Sitten Amelien suu vääntyi aivan mielettömän suuren hymyyn ja hän huusi ääneen, että onko meille tulossa uusi lapsi. Amelie oli uutisesta ihan fiiliksissä ja Estella nyt oli innoissaan vaan Amelien reaktiosta. Estellallehan vauva-uutiset eivät kauheasti merkkanneet. Hän kyllä puhuu vauvasta, mutta lähinnä taputtelee omaa vatsaansa vauvasta puhuttaessa. Hän luultavasti ymmärtää, mikä on homman nimi, kun sairaalasta kannetaan perheen uusi kuopus kotiin ja hän joutuu luovuttamaan nuorimmaisen paikan eteenpäin.Amelie olisi halunnut kertoa uutisen heti kaikille, mutta kerroimme sen vielä hetken olevan vain meidän perheen salaisuus. Yllättävän hyvin meidän 5-vuotias piti näin suuren salaisuuden omana tietonaan. Pari kertaa hän taisi jollekin kertoa, miten perheellämme on salaisuus, mitä ei saa vielä kertoa. Lähes joka päivä Amelie kyseli, että joko uutisen saisi kertoa ja jossain vaiheessa sanoimme hänelle, että kyllä hän saa uutisen ystävilleen ja päiväkodissa kertoa. Tuntui jotenkin kohtuuttomalta, että pienen ihmisen piti salailla näin suurta asiaa. Amelie on siis jo pari viikkoa kertonut asiasta melko avoimesti, vaikka me emme vielä Domin kanssa raskaudesta kertoneetkaan muille kuin perheille.Ps. huomasittehan Domin äärimmäisen hienot tikku-ukot ja Dom on meistä kahdesta silti se parempi piirtäjä 😀

Haluatteko te lukea entiseen malliin ihan normaaleja postauksia blogista vai kiinnostaisiko teitä kuulla enemmänkin raskaudesta? Kertoka ihmeessä teidän fiiliksiä, niin osataan kirjotella teille mieleisiä postauksia! Myös meidän InstaStoryssa tulen varmasti kertomaan raskauskuulumisia enemmän, joten kannattaa seuraille meitä myös siellä.

LUE MYÖS

MEILLE TULEE VAUVA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

ÄLÄ SANO, ETTÄ TIEDÄT MILTÄ TUNTUU OLLA YKSINHUOLTAJA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Miksi meidän blogi ja instagram on elänyt omaa hiljaiseloaan viimeiset pari kuukautta? Syy siihen on ollut ensin pari millinen ja nyt jo muutaman sentin kokoinen ihmisenalku, joka on pistänyt koko perheemme elämän hetkeksi sekaisin. Jos kaikki vaan menee hyvin, niin meidän perheessä on ensi syksynä kolme rakasta pikkumurua. Meille tulee vauva.Raskausaikani on mennyt melko samalla kaavalla kuin kaksi edellistäkin, eli oksentaen ja sairaalan tipasta nauttien. Olen jokaisessa raskaudessa kärsinyt runsaasta oksentelusta, mikä on johtanut siihen, että joudun käymään sairaalassa välillä pienellä nestetankkauksella. Ensimmäisen kerran runsas pahoinvointi kesti synnytykseen asti, toisella kerralla vain ensimmäiset 20 viikkoa, joten salaa toivomme varmasti koko perhe, että tällä kertaa pahoinvointi loppuisi vieläkin aikaisemmin.Rehellisesti sanottuna blogin ja instagramin päivittäminen on tuntunut lähes valehtelulta. Käydä salilla kääntymässä, ottaa parit valokuvat ja heittää vielä instaan hashtag kuntosalilla ja totuus on ihan toinen. Nyt voin siis kertoa, että edellisissä “treenikuvissa” instassa olen käynyt välissä oksentamassa ja kuvat on täysin feikattuja. Terveellistä ruokaa meidän perheessä on syönyt lapset ja Dom, mutta itse olen lähinnä syönyt mehujäitä. Elämä ei siis aina ole sitä miltä somessa näyttää. Tuntuu todella hyvältä julkaista tieto täällä ja jatkaa taas rehellisellä avoimella linjalla. Nyt siis takaisin normaaliin postaustahtiin.Olemme koko perhe äärimmäisen onnellisia pienestä ihmisen alusta, vaikka minusta ei ulkoisesti raskaushehkua loistakaan. Kerroimme tytöille jo muutama viikko sitten raskaudesta, koska käytännön syistä tätä on ollut todella vaikea piilottaa. Amelie oli heti aivan hullun fiiliksissä ja Estella kiljui innosta ihan vaan seurana tietämättä mitä hehkutetaan. Joka päivä Amelie tulee silittelemään vatsaani ja muistaa iltarukouksissa myös pikkusisarusta. Olemme aivan hullun kiitollisia taivaan Isälle tästä pienestä ihmisen alusta. En voi käsittää, että saan kolmannen kerran kantaa vatsassani pientä aarretta.

Meidän perhe rakastaa lomia, kukapa niitä ei rakastaisi. Lomalla voidaan laiskotella joka aamu ja tehdä kaikki päivät perheenä meidän lempparijuttuja. Tarkennetaan vielä, että lempparijuttuja, mitkä ei sisällä mitään suurta budjettia. Yllättäviä rahanmenoja on ollut ihan tarpeeksi ja kesällä ois tarkoitus reissata enemmänkin, joten nyt ei oltu varattu hiihtolomalle mitään satoja euroja eikä oikeastaan kovinkaan paljoa edes euroja, heh. Itse kuitenkin allekirjoitan sen, että hauskanpitoon ei tarvita paljoa rahaa. Useimmiten ne pienet asiat ovat niitä suurimpia, kun saa tehdä ne yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Amelielta kysyin tänään, mikä lomalla oli parasta, niin hän vastasi laskettelun ja kaakaon juomisen ulkona. Lapset on ihan mahtavia, koska ne osaa nauttia niin pienistä arkisista asioista. Aiemmin tänään puhuin ääneen kuinka ihanaa olisi lähteä nyt johonkin kauas lämpimään auringon alle. Taisin jopa ääneen mainita, kuinka kivaa olisi, jos olisi ikuinen kesä. Meidän pikkuneiti siihen sitten totesi, että ilman talvea ja pakkasta me ei voitaisi koskaan hiihtää, luistella, lasketella tai juoda kylmässä ilmassa kuumaa kaakaota ja kyllä sitten harmittaisi, kun ei olisikaan talvea. Taas kerran tuo pieni 5-vuotias oli niin oikeassa. Kunpa osaisin joka hetki nähdä tämän maailman samoin kuin meidän pikkuneiti tai lapset ylipäänsä.Emme tehneet mitään erikoista tai kallista koko hiihtoloman aikana, mutta silti joka päivä teimme vaikka mitä. Parina päivänä lähdimme läheiseen rinteeseen ystäviemme kanssa laskettelemaan ja paistamaan makkaraa. Amelielle iski Itävallassa kunnon laskettelufiilis ja siitä lähtien lähes joka päivä neiti pyytää päästää rinteeseen. Amelien aiemmat haaveammatit parturi ja lääkäri ovat saaneet väistyä ja tilalle on tullut mäkihyppääjä. Neiti viihtyy rinteessä tasan niin kauan kunnes pikkusisko on syönyt kaikki eväät (siihen uppoaa äkkiä pari tuntia), laskenut pulkallaan tarpeeksi ja alkaa kyllästyä ulkoilemiseen, jolloin on pakko lähteä takaisin kotiin. Dom ja Amelie kyllä miettivät, jos seuraavalla kerralla lähtisivät rinteeseen ihan kahdestaan, niin saisivat rauhassa lasketella niin kauan kuin haluavat.Hiihtolomaan kuului myös olennaisena osana perheen ja ulkoilun lisäksi ystävät, hyvä ruoka ja vaan rento chillailu. Mikä onkaan parasta luistelureissun jälkeen kuin tulla kotiin ja syödä lämmintä kaakaota tai pullaa? Hiihtolomalla ollaan myös pelattu uunoa ja muistipeliä joka päivä monta matsia. Amelie ja Dom taitaa siinäkin olla porukan parhaat ja minullahan ei ole juuri mitään tsäännsejä voittaa ikinä. Ja mitä hiihtoloma olisikaan ollut ilman herkkuja? Ei mitään. Olemme siis hyvillä mielin nauttineet myös herkuista ja loman viimeisenä päivänä, tänään, söimme vielä ystävien kanssa lettuja suklaalla, mansikkahillolla, maapähkinävoilla ja banaaneilla. Tämä hiihtoloma on ollut hyvä, vaikka ei pitänytkään sisällään mitään suuren suuria kalliita seikkailuita.  Halvallakin budjetilla on siis mahdollista viettää huippu loma, kunhan sen tekee hyvien tyyppien ympäröimänä. Nyt on pian aika aloittaa uusi viikko ja loppu viikosta kannattaa pysyä kuulolla, nimittäin on tulossa aika jänniä uutisia! 😉

Ps. Jos haluut tsekkailla enemmän meidän menoa ja nähdä videoita, niin seuraa meitä ihmeessä instassa ja facebookissa. Instaan muuten tulossa myös maaliskuun alussa arvonta, mitä et halua missata! 🙂

LUE MYÖS

KOSKA ÄITIYDESTÄ TULI ETUOIKEUDEN SIJAAN TAAKKA

HÄÄMME ITÄVALLAN ALPEILLA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM