Meillä alkaa vauvavuosi pian olemaan taputeltu ja pakko kyllä sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. Perheemme täydentyi 10 kuukautta sitten pienellä Elianalla ja olemme kaikki hänestä aivan tavattoman kiitollisia. Nämä kuukaudet ovat olleet täynnä rakkautta, haleja ja kuolaisia pusuja, mutta viime viikot ovat olleet myös täynnä huonosti nukuttuja öitä.

Olen aiemmin täällä blogissa (lopussa linkki myös siihen postaukseen) sekä Instagramissa kertonut vauvan rytmittämisestä sekä siitä, miksi niin päädyimme tekemään. Lyhyesti sanottuna halusimme vastata vauvan tarpeisiin jo ennen kuin hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Plussana rytmitykselle oli myös täydet yöunet jo muutaman viikon iässä, sillä vauva oppi siihen ettei hänen tarvinnut öisin itkeä ruokansa perään, vaan hänet herätetään kun on ruokailun aikaa. Kun me emme enää herättäneet häntä öisin 3h välein (jätimme yöherätykset pois 6 viikon iässä portaistetusti), niin hän ei itsekään herännyt, koska oli tottunut jo siihen, että hänet herätetään,kun ruoka-aika koittaa. Eliana nukkui 12 h putkeen 8 viikon iässä ja oli silti täysi-imetyksellä. Hän kasvoi hyvin, voi hyvin ja koko perhe nukuimme hyvin. Myös päiväunet nukuttiin erittäin hyvin ja säännöllisesti. Uskonkin, että tämä oli yksi suuri syy sille, miksi olen kokenut vauvavuoden todella helppona ja leppoisana. En ollut ensimmäiseen 9kk kokenut. että itse Elianan  vauva-aika olisi ollut yhtäkään sekuntia rankkaa. Sen ääneen sanominen joskus jopa hävetti, tiedostin itsekin, että olimme päässeet vauva-aikana todella helpolla ja perhettämme oltiin siunattu helpolla vauvalla ja vauvan rytmittäminen takasi myös sen, ettei vauvan tarvinnut itkeä edes ruokansa perään. Eliana ei ole juurikaan itkenyt, kunhan äiti pysyy lähellä. Jos häviän näköpiiristä, niin hän kyllä osaa myös itkeä ja lujaa. Ei siis tarvitse ajatella, että veisimme Elianaa hoitoon edes pariksi tunniksi.Hyviä yöunia kesti ensimmäiset 9,5 kk, kunnes neidille puhkesi kuukauden sijaan kuusi hammasta. En tiedä oliko hampaiden syytä, vai johtuiko jostain muusta, mutta pikkuisemme aloitti yövalvomiset. Hän heräsi keskellä yötä ja oli täysin pirteä, joskus hän myös itkeskeli, mutta harvoin. Tuli yö ja Eliana oli jälleen hereillä, olimme Domin kanssa aivan todella väsyneitä ,koska tätä oli edeltänyt toisen lapsemme sairastelu ja hänen kanssaan valvotut yöt. Sanoin Domille, että lämmin maito nukuttaisi vauvan ja pääsisimme sinä yönä helpommalla. Dom heitti ilmoille fakta, mikä piti paikkansa. Dom sanoi, että Eliana ei ole moneen kuukauteen juonut yömaitoa eikä hän kaipaakaan sitä, mutta jos nyt aloitan imettämään häntä öisin, niin tuleekohan siitä kierre. No, tulihan siitä. Sinä yönä imetin Elianan kaksi kertaa, seuraavana parina yönä myös kaksi kertaa ja ajattelin, että sehän on oikeastaan ihanaa herätä paristi yössä pikkuisen kanssa kahdestaan ja syöttää hänet. Paitsi että, niiden parin yön jälkeen hänelle kehittyi tapa syödä joka kerta havahtuessaan unesta. Tällä hetkellä hän siis syö n. 40 minuutin välein. Tätä on jatkunut nyt noin 3 -4 viikkoa ja pakko sanoa, että kyllähän tässä alkaa väsyttämään.

Eniten harmittaa se, että olen opettanut vauvallemme tavan, mistä joskus pitää opettaa pois. Lähtökohtaisesti pyrin lastenkasvattamisessa siihen, että en haluaisi opettaa heille tapoja, mistä pitää opetella pois (toki lapset kasvavat ja iän mukana moni asia muuttuu, enkä tällä nyt siis tarkoita sellaisia iän mukana tulevia asioita). Tarkoitan sitä, että en halua opettaa lapselle rauhoittumiskeinona yölle ruokaa, koska  joskus siitä pitää opetella pois ja pienelle lapselle tutusta asiasta pois opettelu tuntuu varmasti pelottavalle. Sama asia, jos opettaa vauvan aina nukahtamaan syliin ja yhtäkkiä vuoden iässä vauva opetetaankin nukahtamaan yksin omaan huoneeseen, tuntuu varmasti pelottavalta.

Nyt kuitenkin olen toiminut omia periaatteitani vastaan, opettanut vauvan syömään öisin, vain siksi, että sinä yhtenä yönä pääsin helpommalla. Kurjaa tässä on, että Eliana ei edes itse kaivannut maitoa, vaan minä tarjoamalla tarjosin sitä hänelle parempien yöunien toivossa. Faktahan on, että jossain vaiheessa tästä tavasta on myös opeteltava eroon ja se tuntuu pahalta, enkä oikein edes tiedä miten sen teemme.

Unikoulut ovat aika ehdoton nou nou. Yksi mahdollisuus toki on jatkaa tätä niin kauan, että lapsi itse lopettaa yösyömiset, mutta uskon koko perheemme kärsivän, jos äiti heräilee seuraavat pari vuotta 40 minuutin välein. Jotain siis on tehtävä, mutta en tiedä miten saisimme yöunet jälleen hyviksi, kaikki vinkit otetaan vastaan. Eliana siis edelleen nukahtaa iltalaulun jälkeen itse omaan sänkyyn ilman ongelmia, se ei siis ole ongelma. Ongelma on nimenomaan se, että hänen äitinsä opetti hänelle tavan syödä öisin ja nyt tämä sama äiti pohtii, miten päästä tästä tavasta eroon…

LUE MYÖS

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

RASKAUS, PIENET LAPSET JA PARISUHDE

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Yhteistyössä*

Långvik, Ipanainen, Silvoplee, Kuntokauppa, Ponodesign, Marsaana, Prsugar, Foodin, Ideal of Sweden

Viisi äitiä, paljon naurua, syvällisiä keskusteluita, suklaata ja hyvää ruokaa, uneton yö  ja viisi vauvaa, niistä oli meidän viime viikon torstai ja perjantai tehty. Viime viikolla Långvik täyttyi niin äitien kuin vauvojenkin äänistä, kun meidän jengi saapui hotellille hengailemaan ja nauttimaan hienosta hotellista sekä laatuseurasta! Oli todellinen etuoikeus tavata niin mielettömän hyviä tyyppejä ja oppia tuntemaan heitä enemmän, koska tapaamiseemme mennessä “tunsin” heidät vain somesta. Turhaan sitä aiemmin jännitin, että miten sujuu pari päivää yhdessä täysin tuntemattomalla porukalla. Meillä oli superhauskaa ja heti tapaamisestamme lähtien tuntui, kuin olisimme tunteneet jo kauankin. Some oli mahdollistanut sen, että tiesimme toisistamme myös melko paljon jo ennen tapaamista 🙂 Hullun hyviä tyyppejä kaikki! Aloitimme tapaamisen Ipanaisella, missä itsekin kävin ensimmäistä, mutta takuulla en viimeistä kertaa. Ipanaisella oli mm. oma kirppis, mikä oli ihan huikea. Meillä on tyttöjen vanhoja vaatteita p-a-l-j-o-n ja olen monesti miettinyt niiden myymistä, mutta homma kaatuu aina siihen etten yksinkertaisesti jaksa kuvailla niitä nettikirppikselle enkä jaksa siivota normikirppispöytää kerran viikossa. Ipanaisella kirppispöydät hoidetaan heidän toimestaan, joten joku viikko aion huristella pääkaupunkiseudulle ja viedä kamaa heidän kirppikselleen. Sieltä myös löytyy vaikka mitä ihania löytöjä edullisin hinnoin. Toinen huippu juttu oli, että työntekijät todellakin tietävät kantamisesta kaiken. Olen tuskaillut oman Tula Explorerini kanssa, että miten saan hupun kiinnitettyä siihen oikein. Työntekijä Ipanaisella näytti miten se kiinnitetään ja hommahan oli niin helppo ja yksinkertainen, kun joku se minulle näytti. Mikäli siis harkitset kantovälineen hankkimista, niin suosittelen menemään Ipanaiselle, missä sinua neuvotaan kädestä pitäen, jos muuten et osaa. Ipanaisen jälkeen suuntasimme Silvopleehen syömään ja ouh mään, miten tolkuttoman hyvää kasvisruokaa. Itse suosin hyvin kasvispitoista ruokaa, mutta lähes joka ateria meillä sisältää myös lihaa, mutta nyt tuli kyllä inspis kokeilla enemmän erilaisia kasvisruokia. Silvopleessä pääsin myös Jenni Levävaaran oppiin, että paljonko sitä ruokaa siihen lautaselle lapataan. Jotenkin ajatuksissani otin jokaista samaa ruokalajia kuin Jennikin ja melko lailla yhtä paljon, kunnes puolessa välissä tajusin, että me ei taideta syödä ihan saman verran Jennin kanssa. Jenni ammattiurheilijana syö about viis kertaa yhtä paljon kuin minä. joten otin lautaselleni aikamoisen läjän ruokaa. Seuraavalla ruokailulla onneksi tajusin, että en syö yhtä paljoa kuin Jenni. Paitsi suklaan syömis-skabassa uskon peseväni kenet tahansa!Silvopleeltä löytyi myös ihan superherkullisia vegaanisia jälkkäreitä! Minttusuklaaraakakakku toimi vähän liiankin hyvin, nimittäin olisin voinut syödä niitä vaikka kymmenen lisää!Kasvisruokalounaan jälkeen vatsat pullottaen (ei uusien raskausuutisten vaan ruoan takia) siirryimme Långvikiin. Olimme Domin kanssa Långvikissä viime kesänä kahdestaan ja tuolloin jo fiilistelimme hotellia. Oli siis melko selkeää, että missä olisi ihanaa viettää tämä tapaaminen. Suuri kiitos Långvikille, että majoititte meidän koko jengin teidän superihanaan hotelliin. Hotellihuoneessa meitä odotti hedelmät ja suklaat. Suklaa katosi melko nopeasti, mutta itse en ainakaan myönnä syöneeni puolia levystä! Pienten herkuttelujen jälkeen Dom otti muutamia kuvia äideistä vauvoineen ja me muut hengailimme ja valmistauduimme illalliselle. Valmistautuminen illalliselle äiti-porukassa ei tarkota itsensä meikkaamista ja vaatteiden valitsemista, vaan lähinnä lasten pukemista, vaipan vaihtoa, vauvojen syöttämistä ja vauvan tavaroiden pakkaamista. Meidän porukan yksinhuoltaja tuntui handlaavan tilanteen melko hienosti, nimittäin kaiken hässäkän keskellä hän ehti vielä sipaisemaan huulipunatkin huuleen, respect!Edellisessä kirjoituksessani koskien viime reissuamme Långvikissä kirjoitin hotellin aivan mielettömän ihanasta henkilökunnasta. “Pakko vielä erikseen hehkuttaa hotellin henkilökuntaa. Minulla ei ole minkään hotellin henkilökunnasta sanakaan negatiivista sanottavaa, vaan kokemukseni henkilökunnasta hotelleissa on aina ollut positiivinen. Siitä huolimatta tämän hotellin henkilökunta oli jotain poikkeuksellisen ystävällistä. Kaikki hymyilivät aina ja olivat niin sydämellisiä.” Tämän saman tekstin voin allekirjoittaa edelleenkin. <3 Suuri kiitos Långvikille<3 Tällä kertaa seurueemme ei ollut yhtä hiljainen kuin viime kerralla ollessamme Domin kanssa kahdestaan. Nyt mukana oli viisi vauvaa ja esimerkiksi illallistaessamme kaikki muut paitsi Lauran Iivo olivat hereillä ja melko väsyneinä koko porukka (niinkuin seuraavasta kuvastakin näkyy, niin viiden vauvan kanssa ravintolassa ei aina illallisteta istualteen…). Väsynyt vauva harvoin on parhaimmillaan. Pahoitellessamme pientä meteliä oli henkilökunta todella ihanaa ja ymmärtäväistä ja työntekijä totesi vain, että muistaa itsekin hyvin vielä nämä ajat. Toivatpa he keittiöltä vielä pienimmille ihanat yllätyksetkin, nimittäin bataattisosetta. Sose maistui erittäin hyvin pikkuporukalle. Eliana ei kuitenkaan vielä päässyt täysimetyksen takia tästä herkusta osalliseksi.Illallisen jälkeen suuntasimme takaisin hotellihuoneelle. Osa porukasta kävi vielä nauttimassa ihanasta kylpylä-alueesta, mutta suurinosa meistä jäi sviittiin. Suunnitelmana oli täyttää poreamme ja viettää yhdessä iltaa siellä lasten nukkuessa (Långvikissä jokaiselle lapselle oli mahdollista saada myös oma matkasänky), mutta niinkuin arvelimme, niin iltahan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sviitin sängyssä makasi vuorotellen joku äiti nukuttamassa vauvaansa ja omissa sängyissään nukkuvat vauvat havahtuivat hekin välillä hereille ja tarvitsivat äitejä turvakseen. Onneksi äitiporukassa tämäkään ei haitannut, nimittäin jokainen meistä oli samoilla fiiliksillä reissussa, kaikkea ei voi suunnitella ja ennakoida. Tai voi, mutta homma saattaa kääntyä täysin päälaelleen. Ei paljoa haitannut, vaikka poreammesuunnitelmat vaihtuivatkin perusjutteluun ja vuorotellen vauvojen rauhoitteluun. Joka tapauksessa meillä oli ihana ilta yhdessä<3Aamulla heräsimme ihanaan auringon paisteeseen. Totesin Iidalle ääneen, miten ihanaa on, että on aamu. Yöstä selvittiin ja uusi päivä alkoi, vaikkakin vähäiset unet nukuttuna. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka unet jäivät normaalia vähemmälle, niin sekään ei haitannut, kun takana oli niin ihanat päivät hyvässä seurassa. Vasta kotona illalla alkoi iskeä todellinen jäätävä väsymys, mutta onneksi kotona Dom toi mulle iltapalaksi sänkyyn suklaata ja jädeä, niin piristyihän sitä väkisinkin 😉

Kiitos vielä te kaikki ihanat naiset @ninnupinnu @jennilevavaara @iidanmatkassa @meidansuuriseikkailu <3  Kannattaa muuten ehdottomasti käydä myös tsekkaamassa näiden huikeiden mimmien IG-tilit!  Suuret kiitokset vielä kaikille yhteistyökumppaneille <3

Iidanmatkassa blogiin tulossa lähiaikoina myös postausta meidän tapaamisesta, joten käykää ihmeessä lukemassa, pus!

Ps. Myös Dom oli messissä kuvaajan roolissa (kaikki kuvat ovat siis Domin käsialaa) ja torstai-iltana saimme myös Jennin miehen seuraamme. Miehet pärjäsivät hyvin meidän mimmijengin kanssa ja olihan vauvoista 4/5 myös jätkiä. Vauvoista siis meidän Eliana oli ainoa neiti 🙂

LUE MYÖS

VAUVAMME SAI UUDEN NIMEN | MITEN VAIHTAA VAUVAN NIMI

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Jo raskausaikana minulta kysyttiin ensimmäisen kerran, että onko lapsilukumme Elianan syntymän jälkeen täynnä. Elianan synnyttyä kysymyksiä on tullut vieläkin enemmän ja osa on jopa kysynyt, että ollemmeko kuulleet ehkäisystä. Itseäni ihmisten sanomiset ovat lähinnä huvittaneet, sillä en pidä kolmilapsista perhettä suurena perheenä. Itselläni on kaksi sisarusta ja olen aina kokenut myös lapsuuden perheeni juuri sopivan kokoisena tai oikeastaan olisin toivonut vieläpä yhtä sisarusta lisää. En kokenut, että sisarusten takia minulta jäi jotain saamatta. En kokenut ikinä lapsuudessani, että minulta olisi puuttunut mitään, päinvastoin. Opin varmasti jakamisen ja monen muun taidon juuri sisarusteni ansiosta. Vaikka en varmasti saanut kaikkia uusimpia ja hienoimpia leluja kuten jotkut yksilapsisen perheen lapset, niin minulla oli jotain mitä ei rahalla voinut ostaa.

Edelleen koen omat sisarukseni ihan mahtaviksi siunauksiksi omassa elämässäni. Ne ovat edelleen minun parhaimpia ystäviä ja rakkaita sisaruksia. Heidän kanssaan olen leikkinyt maauimalassa haita, lentänyt elämäni ensimmäiset lennot, riidellyt tulisesti ja sen jälkeen halanut ja pyytänyt anteeksi, heille olen soittanut kämmättyäni kunnolla, heidän kanssaan olen itkenyt ja nauranut. Edelleen olen hullun ylpeä voidessani sanoa olevani heidän siskonsa. Edelleen he ovat minulle esikuvat. Edelleen he ovat minulle jotain niin tärkeää ja kiitän vanhempiani siitä, että minulla on sisaruksia. Saman halusin myös antaa omille lapsilleni.

Amelie oli 3-vuotta, kun hän joka ikinen ilta rukoili itselleen pikkusiskoa. Ollaan monet kerrat naureskeltu, että Taivaan Isä kuuli hänen rukoukset ja päätti antaa vastauksen tuplana. Nyt Ameliella on jo kaksi ihanaa pikkusiskoa. Olemme Domin kanssa aivan älyttömän kiitollisia, että meitä on siunattu kolmella mahtavalla tytöllä. Olemme niin onnellisia, että heillä on myös toisensa. Toivon, että loppu elämän heillä tulee aina olemaan toisensa samoin kuin minulla on minun sisarukseni. Lapset ovat siis älytön rikkaus ja jokainen lapsi perheessämme on mieletön lahja. Kyse ei siis ole siitä, ettemmekö olisi kuulleet ehkäisystä 😉

Kolme tuntuu kuitenkin juuri nyt hyvältä määrältä ja tällä hetkellä myös tulevaisuudessa näemme itsemme kolmen lapsen vanhempina. Elämästähän ei kuitenkaan ikinä tiedä ja kummatkin tiedostamme sen, että lapsia ei tehdä vaan heidät saadaan. Jos nyt pitäisi vastata kyllä tai ei, niin vastaus olisi ei. Meille ei ole tulossa enää neljättä. Monestakin syystä olemme tällä hetkellä sitä mieltä. Yksi suuri syy on raskauteni, mikä on jokaisella kerralla ollut hyvin haastava. Siinä missä synnytys ja vauva-aika sujuvat kuin oppikirjan mukaan, niin raskauteni eivät todellakaan suju. Raskausaikani on melko rankkaa koko perheellemme, joten tällä hetkellä en todellakaan haluaisi olla raskaana, vaan nauttia 110% pienistä tytöistämme, Domista, perheestämme ja yhdessä tekemisestä!

Tällä hetkellä myös tuntuu, että perheemme on juuri hyvän kokoinen näin. Meidän isommat neidit ovat jo nyt ihan mieletön tiimi ja voin vain kuvitella, miten hyvin Eliana täydentää niiden jengiä kunhan vanhenee. Perheemme tuntuu juuri nyt kokonaiselta ja tällä hetkellä emme näe tulevaisuudessa neljää lasta, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Jos meille neljäs lapsi jonain päivänä tulisi, niin hän olisi juuri yhtä paljon rakastettu ja haluttu kuin isosisaruksensakin, mutta tällä hetkellä on hyvä näin.

LUE MYÖS

SINUN ROKOTUSVASTAISUUTESI VARANTAA MINUN VAUVANI

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Instagramin puolella olemmekin jo kertoneet, että pienimmäisemme sai uuden nimen. Rakkaan tyttäremme nimeksi tuli Bella-Eliana. Bella tarkoittaa kaunista ja Eliana tarkoittaa, Jumalan vastausta. Sellainen hän on, kaunis Jumalan vastaus meidän rukouksiimme. miten vaihtaa vauvan nimiMoni on kysynyt, miksi päätimme vaihtaa tyttäremme nimen ja miten muut suhtautuivat nimen vaihdokseen. Yhteensä 26(!) ihmistä Instagramin puolella kertoivat myös harkinneensa lapsensa nimen vaihtamista ja kysyivät meiltä kokemuksiamme, joten päätimme kirjoittaa aiheesta blogiimme. Vaihdoimme tyttäremme nimen käytännönsyiden takia. Mielestämme hänen entinen nimensä oli myös todella kaunis, emmekä olisi muuten vain lähteneet hänen nimeään vaihtamaan. Nyt kuitenkin olemme jo kaikki tottuneet hänen uuteen nimeensä ja pakko todea, että tykkäämme paljon enemmän hänen nykyisestä nimestään. Olemme siis hyvin tyytyväisiä, että uskalsimme vaihtaa hänen nimensä, vaikka olimmekin häntä Alessa-Elianaksi ehtineet kutsua jo tovin.miten vaihtaa vauvan nimiOlimme ehtineet kutsua tytärtämme Alessa-Elianaksi jo pari kuukautta ennen hänen syntymäänsä ja yli kolme kuukautta hänen syntymänsä jälkeen. Lienee siis varmasti jokaiselle selvää, että tottuminen uuteen nimeen otti aikansa ja Lina-Estellalle se oli jopa hieman hämmentävää. Kerroimme tytölle, että heidän pikkusiskonsa nimi vaihtuu ja yhdessä pohdimme uutta nimeä. Kun olimme päättäneet hänen nimensä, niin istuimme jälleen koko perhe sohvalle ja kerroimme tytöille, että heidän rakas siskonsa on nykyään Bella-Eliana. Illalla iltapalapöydässä Lina-Estella söi puuroaan ja selitti samalla, että ensin oli Alessa-Eliana ja nyt äiti sanoo Bella-Eliana ja Lina sanoo Madagaskari. Linalta tuo oli suurta rakkautta, nimittäin Madagaskar on ehdottomasti hänen tämän hetkinen lemppari ja varmasti hänen mielestään paras mahdollinen nimi omalle pikkusiskolle. Jätimme kuitenkin Linan ehdottaman nimen käyttämättä, joten hän voi sitten harkita sitä vaikka omille lapsilleen…Kun aloimme harkitsemaan nimen vaihtamista, niin kerroimme siitä heti minun sisaruksilleni sekä vanhemmilleni. He siis tiesivät heti nimenvaihtoaikeistamme sekä olivat ensimmäiset joille ilmoitimme myös uuden nimen. Heidän kaikkien mielestä uusi nimi oli myös kaunis ja luonnollisesti he kaikki suhtautuivat nimenvaihdokseen hyvin. Siitä päivästä lähtien he alkoivat kutsua tytärtämme Bella-Elianaksi. Ilmoitimme myös muutamille ystäville nimenvaihdoksesta ja lopuksi ilmoitimme nimen Instagramissa. Kaikki ovat ymmärtäneet, miksi vaihdoimme nimen ja alkaneet käyttämään tyttömme uutta nimeä. Tottakai edelleen itse tai joku muu kutsuu häntä vahingossa Alessaksi, mutta se nyt on ihan normaalia. Sitä paitsi kaunis nimi sekin, joten eihän siinä mitään pahaa ole 😉miten vaihtaa vauvan nimiItävallassa nimenvaihdos ei juurikaan aiheuttanut mitään muutoksia. Kaikki kutsuivat häntä alunperinkin vain Elianaksi tai Ellieksi, joten siellä ei oikeastaan ollut edes käytännönväliä, vaikka muutimmekin kaksiosaisen nimen ensimmäisen nimen. Hän on edelleen Eliana! 🙂

No, sitten nämä käytännön asiat. Nämä viralliset asiat saa hoidettua melko nopeasti ja helposti, joten ne eivät missään nimessä ole este lapsen nimen vaihtamiselle. Itse näen suurimpana ongelmana sen, jos lapsi on jo niin iso, että on tottunut omaan nimeensä, niin silloin nimen muuttaminen voi sekoittaa pientä lasta. Itse en lähtisi enää muuttamaan esimerkiksi pari vuotiaan nimeä. Mutta kukin tyylillään. On kuitenkin tärkeää muistaa vanha sananlasku “ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä”. Niinhän se menee, ei se nimi lasta tee vaan lapsi nimen. Jos kuitenkin harkitset lapsesi nimen vaihtamista, niin yksi suurimpia helpottavia tekijöitä siinä on avoimuus. Kannattaa mahdollisimman avoimesti kertoa lapsen uusi nimi, että mahdollisimman moni alkaa käyttämään lapsen uutta nimeä. Ylipäänsä lähes kaikessa uskon avoimuuden olevan hyvä juttu. Mikäli lapsi on jo vanhempi, niin suosittelen myös avoimesti keskustelemaan hänen kanssaan asiasta. Tämän jälkeen voit maistraatissa täyttää lomakkeen “nimenmuutos“. Sitten täytyykin enää hankkia uudet kortit ja passi! That´s it, ei kovin monimutkaista 🙂

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvät vaatteeni ovat täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

LUE MYÖS

VINKKEJÄ VAUVAN KANSSA LENTÄMISEEN

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Kirjoitin Elianan syntymän jälkeen kuinka halusimme rytmittää hänet monestakin syistä (klik). Uskoimme myös rytmittämisen auttavan vauvaa nukkumaan yöt ilman heräämisiä melko aikaisin. Nyt Eliana on tasan neljä kuukautta ja meiltä on kyselty miten yöt sujuvat. Onko homma mennyt niinkuin suunnittelimme ja onko vauva-arki edelleen yhtä ruusuista. Ensin on ihan pakko sanoa, että meidän Eliana on todella tyytyväinen vauva, kunhan äiti on lähellä eikä olla liian hämärässä mestassa. Kotona Eliana ei itke edelleenkään juuri koskaan. Meillä siis saattaa mennä helposti viikkokin eikä kaveri ole itkenyt kertaakaan. Hän on siis melko chilli kaveri ja voinkin käsi sydämellä sanoa, etten ole vielä tänä vauva-aikana kokenut edes sekunninmurto-osaa tunnetta, että tämä olisi mitenkään raskasta. Päinvastoin taidan edelleen elää siinä vaalenapunaisessa vauvakuplassa. Vauva-aika ei varmasti tunnu helpolta siksi, että olisin joku supermutsi, ei todellakaan! Uskon sen johtuvan täysin siitä, että Eliana on todella tyytyväinen vauva, nukkuu yönsä hyvin ja päiväunetkin n.2h pätkissä. Hän  syö, on tunnin hereillä ja nukkuu kaksi tuntia. Kaveri ei siis edes ole päivästä kovinkaan paljoa vieläkään hereillä ja usein jo odotan, että saan mennä herättämään meidän ihanan murusen.Useamman vauva-ajan kokeneena on pakko edelleen liputtaa rytmittämisen puolesta. Itse jaksan todella hyvin, nautin 100% joka hetkestä pikkuihmisen kanssa, koska en ole ihan jäätävissä univeloissa. Aamulla herääminen ei tunnu raskaalta eikä illalla nukkumaan meneminen ahdista jo valmiiksi. Neljä kuukautta on mennyt ihan siivillä ja silmäpussit eivät vieläkään roiku varpaissa asti tai jos roikkuvat, niin se ei ainakaan johdu valvomisesta 🙂 Meillä siis edelleen nukutaan hyvin. Parin kuukauden iässä Ellie jätti viimeiset yösyömiset pois ja alkoi nukkumaan 12h ilman heräämisiä. Joulun jälkeen tuli kuitenkin hieman takapakkia, koska pikkuneitimme sairastui. Elianalle tuli kova flunssa ja hänellä oli hengittäminen hieman vaikeaa. Olimme osastolla pari päivää ja hän sai hengityksen avuksi adreanaliinia, mutta siitä huolimatta hengitys syömisen kanssa samaan aikaan otti hänen voimillensa. Syötin siis runsaan viikon häntä ihan vähän väliä vain minuutin tai kaksi kerrallaan, ettei se olisi hänelle liian raskasta, koska pidempään syöminen väsytti häntä. Eliana ei sairastellessaankaan itkenyt ruoan perään, mutta tarjosin hänelle tällöin ruokaa hyvin useasti, koska selkeästi hän söi vain niin lyhyen ajan ja sai syötyä vain pienen määrän kerralla. Kun rytmi katosi, niin katosi samaan aikaan myös yöunemme. Eliana heräili parhaimmillaan jopa kymmenen kertaa yön aikana. Sillä hetkellä ei luonnollisesti rytmit kiinnostanut, vaan tärkeintä oli, että kaveri sai maitoa, eikä kuluttaisi hommaan kaikkia voimiaan. Sairastellessa hän siis lähes asui sylissäni ja joi maitoa jatkuvasti pienen hetken <3Kun Eliana alkoi olemaan terve, niin aloimme taas pikkuhiljaa häntä rytmittämään. Emme kuitenkaan tässäkään vaiheessa itkettäneet häntä, vaan esim. päiväunia saimme pidennettyä vaunulenkkeilemällä ja kun hän oli pidemmän pätkän syömättä, niin hän söi taas vatsansa täyteen ja jaksoi sillä ruokailulla seuraavat kolmisen tuntia. Missään vaiheessa ei siis kyseessä ole ollut, että emme antaisi nälkäiselle vauvalle ruokaa vaan päinvastoin. Rytmityksellä haluamme ennakoida vauvan nälkää ja vastata hänen tarpeisiinsa ilman, että hänen tarvitsee itkeä niiden perään. Niin arkirutiinimme alkoivat jälleen pikkuhiljaa löytyä ja yöunemme sitä myöden parantua. Edelleenkään ei ihan vielä olla siinä 19.00-07.00 ilman imetyksiä- rytmissä, vaan hän syö vielä illalla kerran n. 22.00 aikaan. Tällä hetkellä meillä siis nukutaan putkeen 22.00-07.00 välinen aika. Kun Eliana itse jättää illan viimeisen yösyötön pois, niin sitten se jää pois. En kuitenkaan stressaa siitä, vaan mielestäni on aika hyvin, että neiti nukkuu sairastelujenkin jälkeen yhdeksän tuntia putkeen. Ainiin ja niistä neljän kuukauden hulinoista, meillä ei ole niitä vielä näkynyt. Elianan yöunet häiriintyvät lähes ainoastaan silloin kuin olemme poissa kotoa, mutta kotona kaveri nukkuu todella hyvin!Elämä siis sujuu hyvinkin leppoisasti perheessämme ja tällä hetkellä kirjoittelen tätä postausta Itävallan Alpeilta, missä olemme koko perhe. Mikäli meidän reissu kolmen pienen lapsen kanssa täällä kiinnostaa, niin kannattaa seurailla meitä Instagramissa.

Ps. vauvan ihana jumpsuit ja pipo ihanasta verkkokaupasta nimeltä PikkuVanilja <3

Kaupallinen yhteistyö: Kuvissa näkyvä takki on täältä. Koodilla FITFUN15 saat -15% yli 50 euron ostoksesta. Koodi on voimassa tammikuun loppuun ja koodi ei koske ale-tuotteita.

 

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

SYNNYTYSTARINA

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

 

Jos haluat kokea olevasi maailman surkein lastenkasvattaja, niin heitä vaikka ajatuksiasi kasvattamisesta äitien keskustelupalstalle. Sillä ei juurikaan ole väliä, mitä kirjoitat, nimittäin saat anyway varmasti hyvän kasan ilkeitä kommentteja ja voit syyllistää itseäsi loppuviikon, kuinka et ole tehnyt mitään oikein. Jos et imetä vauvaasi, niin olet itsekäs (vaikka se johtuisi ihan puhtaasti sinusta riippumattomista asioista). Jos imetät vauvaasi, niin tulit ainoastaan leuhkimaan asiasta julkisesti tehdäksesi itsestäsi paremman äidin. Jos kannatat perhepetiä, niin unissasi käännyt kuitenkin hänen päälleen. Jos vauva nukkuu omassa sängyssään, et vastaa vauvan tarpeisiin ja vauva kokee olonsa hylätyksi. Mikäli synnytit sektiolla, et synnyttänyt ollenkaan. Mikäli synnytytit kivunlievityksen kanssa, niin et tiedä mitään synnytyksestä. Mikäli synnytit luomusti, niin pidä se omana tietonasi tai olet taas se ylpeilevä äiti, joka kerää timantteja kruunuunsa. Jos kerrot väsymyksestäsi, niin sinulta kysytään. miksi ikinä hankit lapsia, koska lapset voivat valvottaa. Jos taas lapsesi nukkuvat öisin kellonympäri, niin jälleen kerran pidä se omana tietonasi, kukaan ei halua kuulla sitä. Aloittaja tullaan luultavasti haukkumaan lastenkasvatustaidoistaan tai jos ei tulla, niin kommentit voidaan ainakin hyvällä väärinymmärryksellä ymmärtää niin. Sinun normaali kommenttisi voidaan aina tulkita ilkeilyksi, syyllistämiseksi tai leuhkimiseksi, vaikka olisit kuinka ystävällisesti kommentin lämpimin ajatuksin kirjoittanut.Siellä vallitsee aivan järkyttävä syyllistämisen sekä syyllistymisen kulttuuri. Äitiys on täynnä tunteita ylitsevuotavasta rakkaudesta jopa niihin ärsyyntymisen tunteisiin. Omat lapset ovat jotain niin äärettömän rakasta, tärkeää ja valloittavaa, mutta usko tai älä, joskus jopa äitiä saattaa ärsyttää. Varmasti (melkein) jokainen äiti haluaa lapsilleen vain parasta. Ehkä juuri siitä syystä me äidit syyllistymme helposti, eikä sitä yhtään helpota se, että sinua syyllistetään. Mikäli ei omaa hyvää itsetuntoa ja kovaa kuorta, niin en suosittele ensimmäisenä hakemaan apua tai tukea keskustelupalstoilta, missä kirjoittelee sadat äidit. Ymmärryksen ja myötätunnon sijaan saatat saada osaksi vain syyllistämistä ja haukkuja.Olen jo kauemmin miettinyt, että mistä tämä johtuu. Useimmiten ilkeilyn takana saattaa olla oma pahaolo, mitä puretaan muihin. Joskus kirjoituksen saattaa lukija tulkita väärin. Siinä, missä toisen tekstissä joka toinen merkki on hymynaama-emoji, niin toisen tekstissä saattaa olla hymynaamojen sijalla huutomerkkejä ilman sen kummempaa miettimistä, mitä ne merkit voivat lukijalle viestittää. Meillä jokaisella on erilainen tapa kirjoittaa ja tulkita tekstejä. Aina kyseessä ei ole kirjoittajan tahto tuomita tai syyllistää, vaan joskus toinen voi kertoa erilaisesta tavastaan toimia ihan hyvää hyvyyttään. Itse kerron mielelläni meidän vauvan rytmittämisestä, koska meidän perheessä se on ollut aivan mielettömän hyvä juttu. Haluan kertoa siitä, jos siitä on myös muille apua, en kertoakseni sen olevan ainoa oikea tapa toimia. Toinen ihminen saattaa kuitenkin tulkita tekstini väärin, vaikka niin ei missään nimessä ollut tarkoitukseni.Joskus oma toimintapa nähdään oikeana ja toisen vääränä, vaikka oikeasti usein kyseessä on kaksi oikeaa, mutta erilaista tapaa toimia. Itse en ole lapsentahtisuuden (täältä voit lukea, miksi loimme vauvallemme rytmin) kannattaja, mutta se ei silti missään nimessä ole väärä tapa toimia, vaan täysin yhtä oikea toimintapa kuin minun toimintapani. On paljon yhtä oikeita tapoja toimia, vaikka ne olisivatkin päinvastaiset. Aina ei ole oikeaa ja väärää, on erilaisia tapoja ja hyvä niin, sillä myös kaikki perheet ovat erilaisia. Tietenkin on olemassa myös niitä ääripää asioita, mitkä ovat ehdottomasti vääriä eikä ainoastaan erilainen tapa toimia ja niihin tilanteisiin tietenkin tulee myös ulkopuolisten puuttua, eikä vain antaa lasten kärsiä. Mutta on myös hyvä muistaa, että useimmiten kyseessä on kuitenkin kaksi yhtä oikeaa, mutta erilaista tapaa.

Tästä tullaankin siihen, että aina ei kyse ole ollenkaan toisen äidin syyllistämisestä (vaikka tätäkin äitipalstoilla on…paljon). Kuinka usein sitä itsekin syyllistyn asiasta ilman, että kukaan syyllisti minua. Kuinka usein koen toisen ihmisen hyökkäävän minua kohti, vaikka hän ainoastaan ehkä halusi tietää enemmän, miksi teen niinkuin teen. Äitiys on niin herkkä aihe puhua. Äitiys on jotain niin tärkeää, koska se millainen äiti minä olen kohdistuu suoraan lapsiini. Siksi ehkä pienetkin asiat saattavat sattua syvälle ja juuri tästä syystä meidän äitien pitäisi olla varovaisia miten toisillemme puhumme. Olemmeko toistemme tukena vai syyllistämmekö toisiamme tunteaksemme itsemme paremmiksi. On myös itse hyvä muistaa ettei syyllisty kaikesta, toisen kertoessaan erilaisesta tavastaan toimia, nimittäin ei ole vain oikeaa ja väärää tapaa. Olisi niin hienoa, että me äidit lopettaisimme kaiken toistemme syyllistämisen, mutta yhtä suuren ongelman näen olevan meidän äitien itsemme syyllistämisen. Ehkä äiti-palstat eivät ole ihan niin pahoja, mitä niistä puhutaan. Ehkä osan me äidit vain koemme liian raskaasti ja syyllistymme, koska luulimme toisen syyllistävän meitä.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Toteutettu yhteistyössä Ipanainen– kanssa

Halusin tehdä postauksen kantamisen varusteista ja kertoa, että kantamisen ei tarvitse loppua, vaikka lämpimät kesäkelit ovatkin päättyneet. Olen aina nauttinut lapsen kantamisesta ja hänen lähellä pitämisestä, mutta olen aina mieltänyt kantamisen sisätiloihin tai kesäkeleihin sopivaksi. Elianan raskausaikana selailin Ipanaisen sivuja ja huomasin, kuinka paljon erilaisia kantotakkeja heillä on myynnissä. Halusinpa sitten lenkkeillä vauva sylissä, lähteä kaupungille fiksussa kantotakissa tai istua sadekelillä hiekkalaatikon reunalla, niin heiltä löytyi joka säähän sopiva kantotakki sekä myös muut tarvittavat varusteet.Elianan synnyttyä puuttui hankintalistalta vielä se yksi tärkein hankinta nimittäin Tula-Explore-kantoreppu (missä vauvaa voi kantaa ilman vauvatukea ihan vastasyntyneestä lähtien sekä myöhemmin vauvaa voi kantaa myös etupuolella kasvot menosuuntaan) sekä kuori-kantotakki, mitä voi kerrospukeutumisella käyttää lähes säässä kuin säässä. Alkusyksystä en pukenut itseni tai vauvan päälle normaaleja sisävaatteita enempää, jolloin kuoritakki toimi lähinnä vauvalle hyvänä tuulen suojana. Eilen lähtiessämme ulos paloasemalle lasten kanssa mittari näytti -4 astetta. Edelleen kuoritakki toimi hyvin, mutta tällä kertaa puin niin itselleni kuin vauvallemmekin hieman enemmän alle. Vauvalle laitoin merinovillabodyn ja – sukkahousut, niiden päälle vielä villahaalarin ja fleecehaalarin. Itselleni puin myös merinovillaa ja fleeceä ja tämän päälle kantotakimme, mikä on kuoritakki. Vauvan puin myös Ipanaiselta saadut kypärämyssyn sekä lapaset, mitkä myöskin olivat merinovillaa. Kypärämyssyn päälle laitoin vielä fleecepipon vauvalle.Eilinen oli ensimmäinen pakkaspäivä Tulan kanssa ja hieman pelotti, että pysymmekö kummatkin lämpiminä. Lopputulos oli, että pysyimme vähän liiankin lämpiminä. Onkin erittäin hyvä ottaa huomioon, että vauva ja äiti lämmittävät toisiaan ja varsinkin vauvalla on huomattavasti lämpimäpi takin sisällä kuin mitä kuvitella saattaa. Olimme 1,5 h ulkona pakkasessa ja tullessamme kotiin oli vauva hieman hikinen, joten en ainakaan enempää laittaisi näillä pakkasilla vaatetta vauvalle takin alle. Suosittelen myös pukemaan vauvan ihoa vasteen villaa, mikä siirtää kosteutta pois iholta, vaikka hieman hikoilisikin. Tietenkin kantotakista riippuu paljonko vauvalle kannattaa takin alle pukea.Toki vauvaa voi myös kantaa ilman kantotakkia, jolloin vauvalle tarvitsee pukea huomattavasti enemmän päälle. Tällöin ei kuitenkaan äidin ruuminlämpö lämmitä juurikaan vauvaa, eikä vauva ole samalla tavalla tuulensuojassa ja mikä on nihkeetä, niin mennessäsi sisään tai ulos, pitää sinun aina riisua tai pukea vauvaa. Kantotakki mahdollistaa sen, että voit marssia nukkuvan vauvan kanssa sisälle ja riisua vaatteita ilman, että vauva herää. Iso suositus siis kantotakille. Ipanaisen kantotakkeja pääset katsomaan täältä.Haluan myös sanoa, että en ole mikään kantoexpertti ja itsekin vielä treenailen tätä kantamista. Aina oppii jotakin uutta ja nyt kerron yhden virheen, mitä itse tein Tulan kanssa. Tulan käyttäminen on superhelppoa, mutta siitä huolimatta suosittelen tsekkaamaan ohjeet, että kantaminen voi sinulle ja vauvalle olla vieläkin mieluisampaa. Tula-Explorea voi siis käyttää aivan pienenkin vauvan kanssa sen hyvien säätömahdollisuuksien ansiosta. Kyseissä tulassa pystyy säätämään leveyttä neppareilla kolmeen eri leveyteen. Aivan pienen vauvan kanssa säätö kuuluisi olla pienimmällä, mutta itse unohdin tämän säädön muuttaa, jolloin aluksi vauvan jalat eivät osoittaneetkaan alaspäin, vaan jalat olivat suorina sivuillepäin. Ethän siis tee samaa virhettä kuin minä, vaan muistat tarkistaa, että vauvan jalat taipuvat polvista ja jalanpohjat osoittavat alaspäin. Kaikissa Tula-kantorepuissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja esimerkiksi 2012- vuonna ostamassani Tulassa on vauvatuki erikseen. Suosittelen siis ehdottomasti tarkistamaan, että millainen Tula sinulla on ja miten juuri sitä käytetään. Ipanaisen ihana Anni kertoi myös, että yksi yleisimmistä virheistä on, että vyötäröhihna asetetaan väärin. Se nimittäin kannattaa asettaa oman vyötärön korkeudelle siten, että lapsen peppu on suunnilleen oman navan korkeudella. Olkahihnat puolestaan kiristetään siten, että lapsi asettuu tiiviisti kantajaa vasten. 

Mikäli vielä kysymyksiä herää, niin kannattaa ehdottomasti tsekata Ipanaisen sivuilta Ipanaisen sivut, missä on vastaus lähes jokaiseen kysymykseen. Kannattaa myös lukea Ipanaisen teksti talvikantamisesta.

LUE MYÖS

VAUVOJEN SIUNAUSTILAISUUS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Meitä seuraaville ihmisille ei liene yllätys, että Domin kanssa emme voi sietää uskonnollisuutta, koska se yleensä vie ihmiset kauas Jeesuksesta. Uskonnollisuus on saanut paljon pahaa aikaan ja uskonnollisuuden takia moni ei edes halua tuntea Jeesusta. Liian usein uskonnollisuus ja usko sotketaan keskenään. Uskonnollisuuden sijaan unohdetaan, että suhde Jeesuksen kanssa on kaikkea muuta kuin sääntöjä, rangaistuksia ja stressiä. Suhde Jeesuksen kanssa on parasta mitä voi olla. Siinä ei todellakaan ole kyse siitä, mitä me olemme tehneet, vaan mitä Hän on tehnyt.Emme siis ole uskonnollisia ja haluamme pitää uskonnollisuuden kaukana kodistamme. Sen sijaan kummatkin Domin kanssa uskomme Jeesukseen ja siihen, että Hän on puolestamme kuollut ristillä. Uskomme, että on taivas ja sinne on mahdollista päästä. Emme kuitenkaan usko, että kaste on se pelastava tekijä. Uskomme, että lapset pääsevät taivaaseen olivatpa heidät kastettu tai ei. Eihän pieni vauva edes päätä itse kasteestaan, miten tämä sitten voisi pelastaa tai olla pelastamatta heitä. Taivaan Isä on oikeudenmukainen ja rakastava, joten uskon jokaisen pienen vauvan, joka ei edes erota oikeaa väärästä, pääsevän taivaaseen kastettuna tai ilman kastetta.Emme myöskään synnärillä antaneet lupaa hätäkasteeseen, mikäli jotain pahaa olisi tapahtunut. Syy ei ollut se, että emme uskoisi Jeesukseen. Syy oli se, että me nimenomaan uskomme ja uskomme hänen olevan oikeudenmukainen, rakastava ja armollinen isä, jonka luokse pääsee aivan varmasti jokainen pikkuihminen, joka ei vielä ole tarpeeksi vanha uskomaan tai olemaan uskomatta.Lapsemme saavat vanhempana päättää haluavatko he uskoa Jeesukseen ja mennä kasteelle vai ei. Tämä päätös ei ole mielestäni meidän vanhempien käsissä, vaan ehdottomasti tällainen päätös kuuluu lapsille itselleen. Meidän lapset ovat kaikki siunauttu kasteen sijaan. Tietenkin toivon, että lapseni oppisivat tuntemaan Jeesuksen, koska uskon sen olevan parasta, mitä heille voi ikinä tapahtua. Tämä asia ei kuitenkaan ole minun käsissäni, eikä se oli minun päätökseni.

 

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Tula ja Kantotakki saatu Ipanaiselta yhteistyössä.

Yksi vauva-arkea helpottavista tekijöistä on ehdottomasti Tula- kantoreppu. Ensimmäinen Tula rantautui kotiimme vuonna 2012 ja se oli kovassa käytössä niin Amelien kuin Estellankin vauva-aikana. Tuon aikaisessa tulassa oli vain yksi miinus, nimittäin siihen piti hankkia erikseen vauvatuki, mikä ainakin kesävauvojani tuntui lämmittävän vähän liikaakin. Tullessani kolmannen kerran raskaaksi oli minulla kolme “must have”- hankintaa mielessä ja yksi näistä oli uusi Tula, mitä voisi käyttää heti vastasyntyneestä ilman erillistä vauvatukea. tula- kantoreppuTula helpottaa arkea niin kotona kuin reissussakin. Estella oli kaksi kuukautta, kun lensimme ensimmäisen kerran Itävaltaan ja voi kuinka helppoa oli kulkea lentokentällä, kun vauva pysyi kokoajan sylissä ihan lähellä ja kädet olivat vapaat auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Otimme reissuun myös matkarattaamme mukaan, mutta niille ei juurikaan tullut tulan ansiosta käyttöä. Totesin huomattavasti helpommaksi ja ihanammaksi vaihtoehdoksi pitää vauvaa lähellä kuin vaunuissa. Haastavassa maastossa myös Tulassa kantaminen oli helpompaa kuin vaunujen työntäminen ylös pitkin alppeja ja vielä enemmän kuumotti ne jyrkät alamäet Tirolissa. tula- kantoreppuTula on ehdottomasti ollut sellainen hankinta, mitä en ole hetkeäkään katunut, niinkuin esim. hoitopöydän hankkimista. Tula on meillä käytössä päivittäin myös siitä syystä, että vauvan nukkuessa Tulassa ei pienempi isosisko pääse häntä kesken unien yllättämään. Tula mahdollistaa myös kotitöiden tekemisen (tai suklaan syömisen 😀 ), vaikka vauva nukkuisikin sylissä, niin kädet ovat vapaina. Estellan vauva-aikana hän oli usein Tulassa minun treenatessa ja neiti toimi hyvin painona esim. askelkyykyille ;). Myös Elianan kanssa olemme ehtineet tehdä jo useamman reissun kotimaassamme ja tällöinkin Tula on ollut ihan mahtava apu. Vaikka omistammekin seitsemänpaikkaisen auton, niin siinäkin tilaa on rajallisesti. Kun viidelle ihmiselle ottaa muutaman päivän tavarat mukaan ja kamerat lamppuineen, niin auto on aikalaila täys. Tästä syystä ei aina matkaan mahdu vaunut ja tällöin Tula on ollut pelastus. tula- kantoreppuMeidän kaikki vauvat ovat viihtyneet hyvin tulassa, mutta on mahdollista ettei vauva viihdy siinä, jos ei ole pienestä asti siihen totutettu. Tästä syystä suosittelenkin hankkimaan tulan jo ihan vastasyntyneelle, että pienikin tottuu olemaan siinä. Pienet vauvathan tyypillisesti tykkäävät olla lähellä äitiä tiukassa paketissa ja ainakin itse nautin kantamisesta aivan suunnattomasti. On niin ihanaa pitää vauvaa ihan lähellä. Moni luulee, että vauvaa ei voi talvella kantaa rintarepussa. Nyt tulee hyviä uutisia, nimittäin voi. Ipanaiselta löytyy suuri valikoima erilaisia kantotakkeja, mitkä mahdollistavat vauvan kantamisen myös viileämmässä säässä. Amelien ja Estellan vauva-aikana en vielä tiennyt kantotakeista, joten en milloinkaan heidän vauva-aikanaan kantanut heitä ulkona kesää lukuunottamatta. Elianaa olen kantanut myös ulkona lähes päivittäin. Kantotakki mahdollistaa myös sen, että vauvan nukahtaessa sisällä Tulaan ei häntä tarvitse pipoa ja villatumppuja enempää pukea, kun itse laittaa kantotakin päälle. Ainakaan meidän vauva ei tähän pieneen pukemiseen herää, vaan voin kesken hänen päiväunienkin lähteä käymään esimerkiksi lähikaupassa pikkutyyppi sylissä.

LUE MYÖS

TAVOITTELENKO JOTAIN MITÄ EI OLE OLEMASSA

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM

Sosiaalinenmedia, tuo kaiken pahan alku ja juuri. minkä jälkeen kenenkään elämä ei ole ollut enää entisensä. Sosiaalisenmedian myötä on onnistuttu luomaan illuusioita elämistä, mitä ei todellisuudessa ole olemassa. Uskallan väittää julkisessa blogissani, missä kaikkea kirjoittamaani voidaan käyttää minua vastaan, ettei kenenkään ihmisen elämä ole täydellistä. Ei edes minun, vaikka kirjoitankin Instagramissani eläväni unelmaani. Lauseeni on ehkä johtanut muutamia harhaan, joten korjataanhan pari faktaa. Vaikka lause pitääkin paikkansa ja voinkin kolmen pienen lapsen äitinä sekä yhden miehen vaimona sanoa, että olen aivan äärimmäisen kiitollinen tästä elämästä. Koen itseni etuoikeutetuksi ja siunatuksi, että minä saan seurata tyttärieni elämää sekä nähdä heidän kasvavan. Koen suurta kiitollisuutta käpertyessäni illalla Domin kainaloon juttelemaan päivän tapahtumista. Siitä huolimatta elämäni on kaukana täydellisestä.Instagramissa tulee seurattua erilaisia ihmisiä ja heillä tietenkin on erilaisia vahvuuksia. Yksi ihminen on aina laitettu ja hiukset mintissä, toisen koti loistaa aina puhtaana ja kolmen ruokalajin illallista tarjoillaan lähes joka ilta, kolmannella on supertreenattu kroppa viidestä lapsesta huolimatta, neljäs ehtii kiireisen arjen keskellä satsamaan ihan mielettömästi parisuhteeseen sekä lapsiin ja viidennen uraputki senkun etenee. Sitten selaillessani näiden eri ihmisten Instagramia luon päässäni illuusion, että kaikki muut pystyvät olemaan kaikkea, mutta minä en saa edes kotia pidettyä siistinä. Totuushan ei kuitenkaan mennyt niin, vaan jokaisella ihmisellä oli se oma vahvuus ei suinkaan kaikkia. Meillä jokaisella on vain 24 h aikaa vuorokaudessa ei yhtään enempää tai vähempää. Eikä sillä meidän naapurillakaan ole aikaa tippakaan enempää kuin itsellämme. Uskallan siis väittää, että on melko mahdoton suoritua kiitettävin arvosanoin jokaisesta elämänosa-alueesta, koska tunnit yksinkertaisesti loppuvat kesken. Jos taas ajattelet olevasi superihminen, joka muiden nukkuessa satsaakin uraansa tai treenaamiseen, niin kosahtaa sekin homma jossain vaiheessa ja tällöin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ei ainakaan ole kunnossa.

Jos siis kuulut siihen porukkaan mihin itse kuulun, että et ole onnistunut handlaamaan koko palettia täydellisesti, niin voit huokaista helpotuksesta. Luultavasti tähän porukkaan kuuluu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin tähän täydellisten sakkiin. Itse asiassa onko näitä täydellisiä edes olemassa. Jos koti kiiltää kuin kulta, töitä tehdään kellonympäri ja vapaa-ajalla kaikki aika käytetään treenamiseen, niin mitenkäs ihmissuhteet voi? Kenenkään elämä ei ole täydellistä, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka se Instagramissa saattaisi siltä näyttää. Suurinosa meistä jakaa somessa ne jutut, missä olemme hyviä, mutta jätämme ehkä kertomatta ne, mitkä eivät ole vahvuuksiamme. Onkin siis varmasti ihan hyvä muistuttaa itseä sekä toisiamme, että otetaan ihan rennosti ja nautitaan elämästä eikä verrata omaa elämäämme Instagram- täydellisyyksiin, mitä ei ole olemmassa. Lopetetaan myös vertaamasta sitä kumppania niihin superpuolisoihin, mitä myöskään ei ole olemassa. Me jokainen olemme ihmisiä, teemme virheitä ja jopa väsymme. Ei ole täydellistä ihmistä, ei täydellistä ihmissuhdetta (koska niissä valitettavasti on vähintään kaksi epätäydellistä ihmistä) eikä täydellistä elämää.

Elämä on huomattavasti leppoisampaa, kun ymmärtää ettei jokaisessa asiassa tarvitse olla täydellinen. Ollaan siis armollisia toisillemme sekä itsellemme. Seuraavaksi menenkin postailemaan Instagramin puolelle, jonkun ihanan söpön kuvan lapsista. Ne samat lapset juuri vähän aikaa sitten tappelivat nukkumaanmenosta ja meinasi mennä hermot, koska oli stressi tulla postaamaan uusi blogipostaus. Todettakoot tähän loppuun vielä, että vaikka sydämeni on täynnä kiitosta joka ikinen päivä katsoessani ympärilleni, niin kyllä meilläkin ihan normaalia arkea eletään ylä- ja alamäkineen.

 

LUE MYÖS

PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA

ROMANTTINEN YÖ

MITEN SAADA VAUVA NUKKUMAAN?

VAUVAN NIMI

MITES SE IMETYS? EI AINAKAAN NIINKUIN KUVITTELIN.

SYNNYTYSTARINA

HÄN ON TÄÄLLÄ

MITEN VAUVA MUUTTAA PARISUHDETTA

SISKOSTEN ENSITAPAAMINEN

SEURAA MEITÄ  ♥

FACEBOOK INSTAGRAM